Katariina on iltakävelyllä. Hän huomaa kadun päässä sijaitsevan suuren metallisen paperinkeräysastian ympärillä papereita. Moisesta huolimattomuudesta suivaantunut Katariina poimii yhden. Se on naapurin Paten kotivakuutuslasku. Laskulla näkyy, että Paten omaisuus on vakuutettu sangen korkeasta arvosta. Koko perheellä näyttää olevan sairauskuluvakuutus ja tapaturmavakuutus. Kodin osoitteen lisäksi paperista löytyvät kaikkien henkilötunnukset loppuosineen.
Seuraavaksi Katariina poimii Paten palkkakuitin. Siinäkin on henkilötunnus ja paperia tutkittuaan Katariina ei enää ihmettele naapureiden uutta autoa eikä kahta vuosittaista Thaimaan-matkaa. Myös Paten puhelinlasku löytyy lähettyviltä ja puheluerittelyn mukaan Pate on soitellut sangen usein 0700-alkuisiin numeroihin. Vähän kauemmas lennähtäneessä paperissa on netistä printattu avioerohakemuslomake, lyijykynällä täytetty ja hakijana näyttää olevan rouva.
Katariina ja Pate vaihtavat joskus kuulumisia pensasaidan yli. Kerran puheeksi oli tullut Facebook. Pate oli julistanut olevansa ”vanhan liiton mies”, joka ei moisiin palveluihin luota. Kuka tahansahan voi tunkeutua hänen yksityiselämäänsä ja sairaat pedofiilit vakoilla hänen lastensa kuvia sieltä. Niinpä.
Katariinaa alkaa hävettää hänen uteliaisuutensa ja korvat punaisina hän kerää hajallaan olevat dokumentit. Hän yrittää työntää niitä täpötäyteen keräyslaatikkoon, mutta paperit liukuvat takaisin laatikon suuluukusta. Katariina ottaa paperit mukaansa ja soittaa Paten ovikelloa. Tämä tulee avaamaan ja Katariina kertoo hänelle, miten löysi paperit. Pate ei ole tullut ajatelleeksikaan, että hänen jätepaperiin laittamiensa dokumenttien perusteella perheestä voi tehdä melkoisen analyysin ja rikollisemmalla mielenlaadulla varustettu löytäjä pystyisi helposti käyttämään niitä vaikka identiteettivarkauteen. Paten postin jakamisella olisi voinut olla todella laajamittaiset seuraukset.
Katariina kertoo Patelle olleensa jo useamman vuoden NetPostin käyttäjä. Hänen vakuutus-, autovero-, televisiomaksu- ja lehtilaskunsa, palkkakuittinsa sekä monet muut postinsa tulevat sinne sähköisessä muodossa. Siellä ne pysyvät tallessa monta vuotta, hyvässä järjestyksessä ja ne on helppo maksaa. Kotiin ei kerry turhaan papereita, joita täytyy silputa ennen kuin ne voi laittaa roskikseen. NetPostissa Katariina käy samalla, kun asioi nettipankissa. Hänen entisessä pankissaan siihen ei ollut mahdollisuutta ja siksi Katariina vaihtoi pankkia. Monet laskut Katariina saa suoraan e-laskuina, mutta ei kaikkia. Näin palvelut täydentävät toisiaan.
Pate sanoo tutustuvansa heti palveluun ja kiittää lämpimästi Katariinaa tämän vaivannäöstä.
Kun kuulin tuttavaltani hänen löytämistään papereista, ajattelin, että tarina on varsin hyvä esimerkki NetPostin hyödyistä. Yksityiskohtia on muutettu ja olen keksinyt siihen lisää, mutta se voisi kokonaisuudessaan olla totta. Tämä blogikirjoitus on osa NetPostin ja Tavararemontin yhteistyötä, jossa haluamme auttaa ihmisiä vähentämään paperin määrää sekä niihin liittyviä tietoturvariskejä. Papereista kirjoitti myös Postiblogi. Tutustu ihmeessä Netpostin palveluun ja rekisteröidy käyttäjäksi.
4 kommenttia
Comments feed for this article
30.9.2011 klo 14.14
Joanna
Itsekin olen miettinyt tuota net-postia ja pankkini omaa e-laskua ym, mutta sehän tässä onkin kun on tottunut hoitamaan asiat paperisina niin jännittää että miten hyvin se hoituisi noinkin.. 1 lasku (kännykkä) tulee minullekin jo jopa vain sähköpostiin ja pystyy maksamaan sen firman sivuilta sähköisesti. Minullakin oma tapa kerätä paperiset laskut aina yhteen pinoon maksettavaksi ja sujuu tosi kätevästi. Voisko tuosta net-postin ja noista e-laskuista tehdä vaikka jonkun paremman esittelyn miten toimii, niin josko sitä uskaltaisi.
7.10.2011 klo 16.30
Maria Laitinen
Joanna, käy ihmeessä kokeilemassa. NetPostin nettisivuilla on hyvät opastusvideot sen käyttöön. http://www.posti.fi/netposti/esittely/esittelyvideot.html/?id=1
6.2.2012 klo 23.43
Yksi-satunnainen-kävijä-vain
Tongin usein paperinkeräyslaatikkoa löytääkseni kalliita lehtiä, joita en malta ostaa. Toisinaan sieltä löytyy jänniä asioita. Uuden asuntoni paperinkeräysroskiksessa oli jonkun naapurini kirjeitä ja posteja pitkältä ajalta. Ja utelias kun olen, katsoin niitä tarkemmin. Siellä oli monen monet kirjeet ulosotosta ja siitä kun on luottotiedot mennyt. Ensimmäinen, toinen, ehkä kolmaskin muistutuslasku ja lopuksi käräjillemeno kirjeitä. Mukavaa luettavaa, kun itse koen huonoa omaa tuntoa jo pelkästään yhdestä muistutuslaskusta ja niitä ei tule juuri koskaan eli maksan laskuni ajallaan. Tämä ulosottokierteessä olevan pienin murhe taisi olla se, että joku lukee nämä kirjeet. Päätin (oman uteliaisuuteni jälkeen) tuhota kirjeet, jottei kukaan muu niitä lue. Niissä kun luki henkilötunnusta yms. ja omista posteistani tuhoan osoitetietolaputkin pieneksi silpuksi roskiin.
Anteeksi, meni asian vierestä, mutta päätin huomauttaa, että moni tonkii paperinkeräyslaatikoita. Omat tietonsa kannattaa pitää ominaan eikä levitellä ympäri naapurustoa.
7.2.2012 klo 15.54
Maria Laitinen
Ei mennyt yhtään asian vierestä,vaan nimenomaan naulankantaan! Jos itse ei tongi lehtiroskiksia, ei tule mieleen, että joku muu saattaa niin tehdä. Tämä olkoon hyvänä muistutuksena siitä, että kannattaa katsoa, mitä lehtiroskikseen laittaa!