You are currently browsing the category archive for the ‘Tehtäväfilosofiaa’ category.

Aika.

Tuo vihollinen, joka kuluu, joka tuntuu loppuvan, jota ei koskaan ole riittävästi.

Tai vihollinen, jota pitää tappaa tai kuluttaa.

2661425133_1328692483_z

Voiko aika olla ystävä?

Voi, jos sitä arvostaa, ei tuhlaa. Jos sitä käyttää hyödyllisiin tarkoituksiin. Se tuntuu ystävältä, kun sitä voi käyttää mukavassa seurassa.

Aika rientää kuin siivillä, kun on mukavaa. Yleensä mukavaan aikaan liittyy ihmisiä, puhumista ja parhaassa tapauksessa iloa ja naurua.

Yksinäisyys taas saattaa tehdä ajankulumisen tuntumaan etanan matelulta. Minuutit, tunnit, päivät kuluvat tuskallisen hitaasti. Etenkin, kun yön jälkeen odotettavissa on vain samaa ajantappamista.

Helsingin Sanomissa oli juttu HelsinkiMissiosta, joka perustettiin auttamaan köyhiä. Meidän aikamme köyhyyttä on  ihmissuhteiden puute. Materiaalisen hyvinvoinnin keskellä suomalaiset ovat yksinäisempiä ja onnettomampia kuin koskaan ja ehkä missään päin maailmaa.

Mutta me voimme muuttaa asian! Sen sijaan, että käytämme aikaamme materian haalimiseen ja hallinnointiin, voimme antaa sitä muille. Esimerkiksi juuri HelsinkiMissio etsii ja kouluttaa vapaaehtoisia ystäviksi vanhuksille, nuorille, lapsiperheille.

Monet ihmiset ovat puhuneet siitä, että tulee yhteisöllinen aika, jolloin materiaaliset asiat ovat toissijaisia ja ihmiset tärkeämpiä. Tässä Arto O. Salosen esitys viime keväältä. Hän käyttää termiä tietoisuusyhteiskunta.


Siirtyminen tähän aikaan on jo alkanut. Oletko sinä etujoukoissa muuttamassa maailmaa paremmaksi? Voisitko antaa aikaasi muille?

Ajan antamisessa ihmeellistä on se, että toisten hyväksi käytetty aika ei katoa mustaan aukkoon, vaan saat elää sen hetken itsekin. Bonuksena saatat saada iloa, ymmärrystä ja maailmankuvasi laajenee.  Ihmissuhteet  ovat oikeaa rikkautta!

Rahavaramme auttamiseen voivat olla rajalliset. Aikaa meillä jokaisella, jotka saamme elää tämän vuorokauden alusta loppuun, on 24 tuntia. Miten sinä omasi käytät?

PS. Kommentteihin voi laittaa linkkejä muista tahoista, jotka tarvitsevat vapaaehtoisia.

Mainokset

Tammikuussa kaikki laihduttavat. Miksi?

Siksi, että vyötärölle on kertynyt enemmän kuin tarvitaan. Lihavuus on terveysriski. Lihavuus on epäesteettistä. Tavarasta on alettu ajatella samalla lailla ja nyt laihdutetaan kotejakin. On totta, että liika tavara on terveysriski. Kun ei mahdu siivoamaan, pöly ja jopa syöpäläiset viihtyvät kotona hyvin. Tupaten täyttä kotia pidetään nykyään jo epäesteettisenä.

Mielestäni surullista on, että lihavuutta ja kodin kaaosta pidetään laiskan ihmisen merkkinä. Näin ei ole. Molempiin liittyy paljon asioita korvien välissä. Sekä ylipainoon että tavaran hamstraamiseen liittyy ehkä tiedostamatonta pelkoa ja varautumista pahan päivän varalle. Kun syödään tai ostetaan enemmän kuin tarvitsee, varaudutaan siihen päivään, jolloin ruokaa tai tavaraa ei olekaan tarjolla. Tämä taitaa olla meillä suomalaisilla geeneissä. Lautanen pitää syödä tyhjäksi ja alennusmyynnistä pitää ostaa, kun halvalla saa.

Ehkä se, mitä meillä ei ole geeneissä, on kohtuus. Helsingin Sanomissa oli juttu Petri Luukkaisesta, joka aloitti vuoden 2011 alastomana eli vei kaikki tavaransa varastoon ja haki sieltä yhden kerrallaan. Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelmassa Riitan tavoitteena oli puolessa vuodessa laihtua 28 kiloa. Kun puolivälin punnituksessa tavoite ei täyttynytkään, vaan kilo puuttui, ravintovalmentaja sanoi, että ei voi olla tyytyväinen. Pitääkö tavaran vähentämisessä ja laihdutuksessa mennä äärilaidasta toiseen?

Eikö kohtuuden opettelu, omien tarpeiden kuuntelu ja syiden selvittäminen olisi tärkeämpää? Raju kertarysäys voi toimia sysäyksenä muuttaa elämä lopullisesti, mutta jos ylipainon ja liiallisen tavaran syyt jäävät selvittämättä, ajautuminen entisiin tapoihin ja mittoihin käy huomamatta.

Työssämme me ammattijärjestäjät yritämme selvittää, miksi kaaos on päässyt syntymään ja ehkäisemään sen uusiutuminen sillä, että puututaan syihin. Ja tätä painonhallinnan ammattilaisetkin tekevät. On hienoa, että ihmiset uskaltavat kääntyä personal trainerin ja professional organizerin puoleen, kun elämässä tarvitaan muutosta ja apua kohtuuden opetteluun.

Viime syksynä tapasin asiakkaani, joka pari vuotta sitten kamppaili molempien ongelmien kanssa. Tavararemontin ansiosta hän sai lisää tilaa sekä kotiinsa että mieleensä. Kun tekemättömät työt eivät tavaran ja paperien muodossa ahdistaneet enää, hän sai energiaa miettiä, mitä oikeasti haluaa elämältään. Hän päätyi opiskelemaan joogaohjaajaksi, on laihtunut huomattavasti ja aikoo elää loppuelämänsä kohtuullista elämää.

Rouva Pellavahelma mietti blogissaan kadonnutta motivaatiota ja kyseli Ordinaren Facebook-sivuilla, olisiko minulla antaa jotain vinkkiä.

Ei taida mitään viisasten kiveä olla, mutta mielelläni pohdiskelen asiaa täällä.

Minulle kaikenlainen pakko on kauhistus, olipa kyseessä kodin siivous tai mikä muu tehtävä tahansa. En tiedä, onko muilla sama ongelma. Mutta jos armahtaa itsensä pakosta, saattaakin huomata, että haluaa tehdä jotain pientä. Raivaamisessa kannattaa hyödyntää lyhyetkin inspiraation hetket ja järjestää vaikka keittiökaapin yksi hylly. Yleensä pienen asian tekemiseen ei mene kauaa ja työ tekijäänsä kiittää eli tekee mieli ottaa käsittelyyn vielä toinen hylly. Puolen tunnin kuluttua yllätyksekseen huomaa, että onkin siivonnut ja järjestänyt koko kaapin. Tehtävien tekemiseen menee yleensä huomattavasti vähemmän aikaa kuin niiden tekemisen suunnittelemiseen. 🙂

Liian isoon urakkaan, vaikkapa koko keittiön raivaamiseen kerralla, ei kannata ryhtyä. Juuri kun on vetänyt kaikki tavarat kaapeista ja ryhtynyt pyyhkimään hyllyjä, soi puhelin ja ystävä soittaa. Puheluun menee tunti ja sitten onkin aika laittaa lapsille iltapalaa tai mennä nukkumaan. Tavarat ovat levällään pitkin keittiön tasoja ja vasta muutama hylly on puhtaana. Siinä vaiheessa on pakko tunkea kaikki takaisin, mahdollisesti vielä entistä sekaisemmin. Liian ison kakun haukkaamisesta ei pahimmassa tapauksessa ole seurauksena kuin entistä toivottomampi sotku. Suositukseni on siis tehdä vähän kerrallaan.

Jollekin taas säännöllisyys on helppoa. Tällaisen ihmisen kannattaa tehdä lista kotitöistä, jotka odottavat tekemistä ja kännykkähälytyksen avulla ohjelmoida itsensä tekemään yksi tehtävä tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Jos vaikkapa pari kertaa viikossa käyttää tunnin kodin järjestämiseen, tulokset näkyvät ja tuntuvat. Blogini nimi ”Tunti päivässä” tulee juuri ajatuksesta, että jos joka päivä tekee vähän, vuoden aikana tunteja kertyy 365. Niiden aikana saa jo vaikka millaisen kartanon raivattua!

Päivässä on monta pientä hetkeä, joiden aikana ehtii siivota vaikkapa yhden tason. Televisio-ohjelmaa odotellessa voi tyhjentää sohvapöytää tai mainoskatkolla laittaa astiat tiskikoneeseen. Rajallinen aika pakottaa olemaan nopea ja tehokas.

Voiko olla niin, että kadonneen motivaation suurin syy on päämäärän puute? Jos mielessä siintelee kuva siististä ja edustuskelpoisesta kodista, siitä varmaan pitää huolta paremmin kuin jos ajatuksissa pyörii, että ”taas on pakko siivota”.

Tällainen statuspäivitys löytyi Facebookista, en siis keksinyt sitä itse (valitettavasti :))

Jos koti on vähän sekaisin, toimi näin:
1. Tee uusi kansio tietokoneeseen.
2. Anna kansiolle nimi ”sekamelskan kodista”.
3. Paina hiiren oikeata näppäintä poistaaksesi kansio.
4. Tietokone kysyy: ”Haluatko poistaa sekamelskan kodista kokonaan?”
5. Paina kyllä-nappia.
6. Nosta jalat pöydälle!

Olen tässä neuvonut yhdelle jos toisellekin asiakkaalle, miten megalomaaniksi paisuneiden paperikasojen järjestämisen saisi alulle. Olen sitä mieltä, että kannattaa ”raakalajitella” kaikki kasat kerralla. Varaa pöytä- tai lattiatilaa ja mahdollisesti laatikoita, pystykansioita tai muita välineitä, joihin voit lajittelua suorittaa. Post-it lappuja on hyvä olla käsillä sekä jätepaperikasseja. Ikean kassit sopivat tarkoitukseen mainiosti, koska normaalisti jätepaperikasa on kaikkein suurin. Kasojen koosta ja paperien määrästä riippuen kannattaa varata vaikkapa yksi ilta raakalajitteluun.

1. Ota ensimmäisestä kasasta päällimmäinen paperi tai lehti. Tee heti päätös, heitätkö sen pois vai saako se jäädä seuraavaan vaiheeseen. Jos et osaa päättää, säästä tässä vaiheessa. Muuten heitä se saman tien jätepaperiin. Mitä nopeampi päätös, sitä nopeammin saat valmista.

2. Jos paperi tai lehti pääsee toiselle kierrokselle, katso mihin aihepiiriin se liittyy. Jos se on vaikkapa lapsen kouluun liittyvä, tee niille heti oma kasa ja merkkaa kyseinen laatikko tai kohta post-it lapulla. Voit tehdä myös jokaiselle lapselle oman kasan. Älä ala lukea papereita ja lehtiä, vaan katso vain aihepiiri. Eri lehdille kannattaa tehdä omat kasansa. Jos paperi on vaikkapa tiliote, tee niille oma kasa.

3. Ota lajiteltavasta kasasta yksi lehti tai paperi kerrallaan. Älä siirrä yhtäkään epämääräiseen kasaan, vaan luo aina tarvittaessa uusi kategoria. Niitä voi olla vaikka 20, jotta mitään ei jää ajelehtimaan. Ole rohkea heittämään pois! Reseptejä löytyy netistä miljoonittain. Tiedotteita, joiden päivämäärä on mennyt ajat sitten, et luultavasti tule lukemaan kuitenkaan. Melko monesta asiasta löytää tietoa netistä, joten lehtiartikkeleiden säästäminen ei välttämättä ole perusteltua. Maksettuja laskuja (katso aiempi papereihin liittyvä kirjoitukseni) ei tarvitse säästää, jos tieto löytyy tiliotteelta. Poikkeuksena verotukseen liittyvät tositteet, kuten kotitalousvähennykseen oikeuttavat laskut.

4. Käy kaikki epämääräiset kasat läpi samalla metodilla. Älä jää lukemaan niitä kesken raakalajittelun! Tee kaikkesi, että selviät raakalajittelun loppuun. Näin lajittelemattomia kasoja ei jää. Lajittelupisteen rakentamisessa on kuitenkin sen verran iso vaiva, että sen nähtyään kannattaa ehdottomasti tehdä homma loppuun asti.

5. Kun kaikki kasat on lajiteltu, voit siirtää merkatut laatikot/kasat/kotelot odottamaan kakkosvaihetta vaikkapa hyllyyn tai sen puutteessa saman paikkaan, josta otit epämääräiset kasat.

6. Aina, kun aikaa on, voit ottaa yhden kategorian paperit tai lehdet tarkempaan käsittelyyn. Kun niitä on vähemmän ja ne liittyvät toisiinsa, on helpompi heittää vaikkapa vanhempi versio jätepaperiin. Tässä vaiheessa on mitä otollisinta mapittaa paperit tai järjestää säästettävät lehdet numerojärjestykseen. Käy vaikkapa yksi kategoria illassa läpi.

7. Jos aikaa tai energiaa raakalajittelun jälkeisiin toimenpiteisiin ei ole, voit silti onnitella itseäsi. Sen sijaan, että penkoisit kymmentä sekalaista kasaa etsiessäsi lapsen retkitiedotetta, voit todennäköisesti löytää sen lapseen liittyvien papereiden joukosta, post-it lapulla merkitystä laatikosta 🙂

Sirpa kysyi Ordinaren Facebook-sivuilla:

Kaipaisin vinkkejä paperien kanssa pärjäämiselle. Meille kertyy seuraaviin asioihin liittyvää paperia: verotus, vakuutukset, laskut, kuitit, tiliotteet, metsätilan kirjanpito ym, kodin laitteiden käyttöohjeet, liittymissopimukset, parin yhdistyksen paperit, kunnallispolitiikkaan liittyvät esityslistat, selvitykset yms…. , terveysasiat, lasten todistukset, ymmmm. Mapitettukin on, mutta mapit kaatuilevat hyllyissä ja ovat rumia. On aikoja, jolloin jaksaa juuri maksaa laskut muttei arkistoida. Mitä yleensäkään kannattaa säilyttää ja kuinka kauan?

Tässäpä ensin muutama linkki artikkeleihin, joita netistä löytyy:

Kodin paperit kuriin

Verotukseen liittyviä kysymyksiä

Muutamia vinkkejä, jotka eivät perustu mihinkään viralliseen tahoon, mutta joita voi omalla riskillään soveltaa 🙂

1. Vakuutukset: Säästäisin uusimmat vakuutuspaperit ja kotivakuutuksista tulee ainakin joka vuosi uudet vakuutuskirjat.

2. Laskut: Maksetut lehti- ym. tilaukset voi hävittää heti, koska maksut näkyvät tiliotteella. Sähkö-, puhelin- ja muita laskuja voi varmaan halutessaan ja tilan antaessa myöten säilyttää muutaman vuoden. Näin voi vertailla sähkönkulutusta tai puhelinlaskujen suuruutta. Kotitalousvähennykseen ja muut verotukseen liittyvät kuitit pitää säästää 6 vuotta verovuoden päättymisen jälkeen.

3. Kuitit: Pankki- ja luottokortilla maksetuista tuotteista kuitit kannattaa säästää siihen asti, että veloitukset näkyvät joko tiliotteella tai luottokorttilaskulla.

4. Kodinkoneiden (ja huonekalujen) käyttöohjeet ja takuukuitit: Kannattaa tehdä oma laatikko kaikille käyttöohjeille. Kun hankitaan uusi kodinkone tai huonekalu, takuukuitti on hyvä niitata käyttöohjeeseen ja tallettaa molemmat laatikkoon. Välillä laatikon sisällön voi käydä läpi ja poistaa sellaiset käyttöohjeet, joihin liittyvää konettakaan ei enää ole. Ja pahvipakkausten säästämistä kannattaa miettiä pariinkin kertaan. Ihmisten kaapeissa on valtavat määrät erilaisia kodinkoneiden tyhjiä pahvipakkauksia 🙂 Käyttöohjeiden kanssa samassa voi hyvin säilyttää liittymäsopimuksia, jos osaa niitä sieltä etsiä.

5. Yhdistyspaperit (+ yleensä yhdistysten tiedotuslehtiset jne.): Jos yhdistyksen paperit, kuten vuosikokouspöytäkirjat ja kirjanpitoaineisto ovat alkuperäisiä, niitä pitää säilyttää laissa määrätty aika. Tasekirjat ja tase-erittelyt pitää säästää 10 vuotta ja tositteet 6 vuotta. Mutta yhdistyksen historian kannalta on hyvä säilyttää vaikkapa yhdet kappaleet lehtiä sekä kokousten pöytäkirjoja ja muita tärkeitä papereita.

6. Kunnallispolitiikkaan, kuten muuhunkin viralliseen toimintaan osallistumisessa kotiin tuleva paperimäärä voi olla hyvin mittavaa. Olin itse koulun johtokunnassa ja saimme ohjeen, että kokouspapereita ei saanut laittaa paperinkeräykseen, koska ne saattoivat sisältää arkaluontoisia tietoja. Periaatteessa mitään tällaisia papereita ei tarvitse itsellä kotona säästää, vaan ne voi silputa. Kokouskutsut ja pöytäkirjat löytyvät kuitenkin virallisista arkistoista.

7. Terveysasioille kannattaa tehdä oma mappi, jonne voi tallettaa lääkärilaskut, reseptit ja muut paperit. Niitäkin voi karsia vanhemmasta päästä, kun mappi täyttyy.

8. Perheen lapsille voi tehdä omat mapit (tai laatikot), joihin voi säästää kyseisen lapsen piirustuksia, käsitöitä, todistuksia, kunniakirjoja ym. mitä lapsiperheissä ajelehtii keittiöissä, sohvapöytien alahyllyillä, kirjahyllyissä kirjojen päällä, lastenhuoneen pöydillä, laatikoissa ja muuallakin.

Jokaisella on oma tyylinsä arkistoida papereita. Joku mapittaa kaikki vuoden paperit samaan mappiin. Jollain on pankki-, vakuutus-, auto- ja kaikille muillekin aihealueille omat mappinsa. Tärkeintä on, että tietää mistä puuttuvaa paperia lähtee etsimään. On hyvä tuntea oma tapansa arkistoida. Jos kaikki paperit ovat kasoina nurkassa ja pahimmillaan muovikasseihin sullottuina vieraiden tieltä ympäri kotia, ei varmasti löydä etsimäänsä. Tällaisessa tapauksessa suosittelen vaikkapa yhtä laatikkoa, jonne kaikki tärkeät paperit voi vain heittää, pois ajelehtimasta. Jos ei jaksa käydä edes laatikkoa läpi vuoden lopussa, kannattaa seuraavaksi vuodeksi varata uusi laatikko. ”Arkistolaatikkoa” ei kannata täyttää lehdillä, kirjekuorilla eikä muullakaan jätepaperilla, vaan ainoastaan säästettävillä papereilla.

Tärkeintä on, että itse tietää, mistä tarvittavan paperin löytää!

Näin viestitteli Twitterissä ystäväyrittäjäni Teemu. Yritänpä auttaa:

1. Järjestä viestit ensin lähettäjän mukaan.

2. Aloita helpoimmin kategorisoitavista lähettäjistä. Jätä hankalimmat viimeiksiksi.

3. Mieti, mistä kansiosta kunkin lähettäjän viestejä etsisit ja tee kansio lähettäjälle tai asialle, johon viestit liittyvät. Minulla on omat kansiot esimerkiksi Googlelle, Twitterille ja LinkedInille sekä kansiot nimeltä Lehdistöasiat, Kierrätys ja uusiokäyttö sekä Mainostamisasiat. Viimeksi mainituissa on viestejä monelta lähettäjältä. Kirjautumiset-kansiosta löytyvät kaikki sellaiset rekisteröitymiset eri nettipalveluihin, joihin ei liity muuta sähköpostia. Jos sähköpostia tuleekin lisää, voit perustaa aiheelle uuden kansion ja siirtää kirjautumistiedot sisältävän sähköpostin sinne. (Ja sitten joku näsäviisas kommentoi, että kansion nimi pitää olla Rekisteröitymiset. Se on minun sähköpostini ja saan nimetä kansiot ihan sillä lailla kun huvittaa. Ja niin saat sinäkin. ;)) Yhteensä minulla on 33 kansiota tällä hetkellä.

4. Käy läpi kaikki lähettäjät ja tarvittaessa poista mainospostit. Siirrä ”valmiit” eli arkistoitavat viestit kyseiseen kansioon. Jätä keskeneräiset vielä inboksiin. Jos saman lähettäjän viestit liittyvät moneen asiaan, käy ne yksitellen läpi ja lajittele aiheen mukaan omiin kansioihinsa. Jos samaa asiaa on käsitelty monessa viestissä ja viestinvaihto näkyy uusimmassakin, voit halutessasi säästää vain uusimman viestin.

5. Päätä, mistä löydät parhaiten keskeneräiset asiat. Tarvitsetko niille vielä oman kansion vai riittääkö että ne ovat melkein tyhjässä inboksissa?

6. Ylläpidä inboksin järjestystä luomalla uusia kansioita heti, kun tarve ilmenee sekä siirtämällä viestit sitä mukaa kansioihin, kun niitä tulee ja ne on hoidettu. Myös kansioiden nimiä voi tarvittaessa muokata. Näin inboksi pysyy siistinä ja näet heti, mitkä asiat ovat vielä kesken.

Kokeile ja kerro, toimiiko. Minulla ainakin toimii 🙂

Tuntuuko, että pää on täynnä ”sälää”? Tekemättömiä töitä, joita ei edes kaikkia muista? Ideoita, joita voisi toteuttaa, mutta ei ehdi? Pitäsi lähettää kortti tädille 70-vuotispäivän kunniaksi, hankkia uusi auto, maalata eteisen seinät, varata hammaslääkäri, soittaa ystävälle, ostaa kuivahiivaa, järjestää liinavaatekaappi, osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, pitää sapattivuosi. Ja tämä on vain omassa henkilökohtaisessa elämässä. Puhumattakaan niistä asioista, jotka työssäkäyvän pitää muista. Yrittäjällä muistettavien tehtävien lista lienee kaikken laajin. Tehtävät ovat erikokoisia, eri asioihin liittyviä ja vellovat päässä ei-niin-suloisena sekamelskana. Kuulostaako tutulta?

Luin David Allenin Kerralla valmista-kirjan ja sen inspiroimana päädyin pariin tehtävään, joita jokainen voi kokeilla. Antakaa palautetta, toimiiko. Puoli tunti/osio riittää, mutta enemmänkin saat käyttää.

1. Kirjoita lista kaikista tehtävistä, jotka mielessäsi pyörivät. Asia voi olla iso tai pieni, tehtävä tunnin sisällä tai ensi vuonna. Kirjaa kaikki tajunnanvirtamaisesti. Eräs tuttavani nimesi tämän ”aivo-oksennukseksi”. Sana ei ole kaunis, mutta kertoo tehtävän luonteesta ja tarkoituksesta, saada pää tyhjäksi.

2. Kun lista on valmis, jaottele tehtävät neljään kategoriaan esim.:

– tänään tai tällä viikolla tehtävät

– 2 kuukauden kuluessa tehtävät

– tänä vuonna tehtävät

– ehkä/joskus tehtävät

Jo pelkkä tehtävien listaaminen helpottaa kuormaa. Asiat selkenevät ja saavat mittasuhteet.

3. Seuraavaksi listaa unelmasi, joko niin että ne ovat ratkaisuja tehtäviin liittyen tai mikä vielä parempaa, ihan kaikkeen liittyen. Miten haluaisit elämäsi elää? Millainen olisi unelmatyöpaikkasi? Jos saisit päättää kaikista asioista, millainen päiväsi olisi? Jos koet, ettet uskalla päästää mielikuvitustasi valloilleen, mieti syytä. Mikä estää unelmoimasta? Mitä voit menettää unelmoimalla? Mitä voisit saavuttaa unelmoimalla? Edesmennyt isäpuoleni tapasi sanoa, että pilvilinnoja on hyvä rakentaa, kun tarpeet ovat ilmaisia. Eli mitään ei menetä, jos pilvilinna romahtaa. Ja voittaa voi paljon, jos siitä tulee todellisuutta. Rohkeasti vaan!

Lopuksi voit vertailla tehtävä- ja unelmalistaa keskenään. Mitkä tehtävistä edistävät unelmiesi toteutumista? Mistä ei ole hyötyä niiden saavuttamisessa? Mitkä tehtävät ovat oikeasti tärkeitä? Voisiko jotain jättää kokonaan tekemättä ilman että maailma kaatuu? Kun korjattu lista on valmis, ryhdy tekemään tehtäviä. Älä siirrä huomiseksi mitään, minkä voit tehdä tänään!

%d bloggers like this: