You are currently browsing the tag archive for the ‘tavara’ tag.

Meidän ammattijärjestäjien asiakkaat asuvat hyvin erikokoisissa asunnoissa. Pienissä asunnoissa asuvat valittelevat pienten säilytystilojen aiheuttamaa kaaosta, mutta isommilla säilytystiloilla varustetut asunnot eivät ole sen parempia. Isotkin säilytystilat nimittäin tuppaavat täyttymään, jos mitään ei laiteta pois tai tavaraa ostetaan liikaa. Olen nähnyt suuria omakotitaloja autotalleineen ja jopa vanhoja koulurakennuksia, jotka ovat täynnä tavaraa eikä säilytystilasta ole puutetta. Nämä vinkit pätevät siis kaikille ja saattavat tuntua itsestään selviltä, näin luettuna. Toteutus taas on vaikeampaa, mutta sitä varten olemme olemassa.

  1. Säilytä vain oikeasti tarpeellinen. Pienessä asunnossa vain ei ole tilaa kymmenelle koiranulkoilutustakille, jätesäkilliselle mökkipaitoja tai 24 hengen juhla-astiastolle tarjoiluvateineen ja liemikulhoineen.
  2. Osta harkitsevaisesti. Vaikka servettejä saatetaan myydä ”Osta 3, maksa 2” –tarjouksella, kannattaa ostaa vain yksi paketti, jos tarvitsee vain yhden paketin.

    Kuva

    Kun kaappitilaa on vähän, kannattaa miettiä tarkoin, miten sen käyttää.

  3. Keskity yhteen käsityöprojektiin. Maailma on tulvillaan potentiaalista askartelumateriaalia. Päätä, mitä aiot tehdä seuraavaksi. Jos uusi ompelukone on vasta harkinnassa, älä hanki kankaita valmiiksi odottamaan sitä päivää, kun sellainen tulee taloon. Saati, että otat vastaan sukulaisten vanhoja vaatteita, joista on tarkoitus joskus eläkepäivinä kutoa mattoja.
  4. Kierrätä ahkerasti. Pienissä asunnoissa on yleensä pienet keittiöt. Tunnollinen lajittelija tarvitsee monta eri astiaa eri jätelaaduille. Käytä pieniä astioita, joita tyhjennät usein ja suunnittele reittisi niin, että ne kulkevat tarpeeksi usein esimerkiksi vaatekeräyslaatikoiden ohi.
  5. Pidä eteinen järjestyksessä. Pieni eteinen tukkeutuu heti, jos sinne jää kenkiä, laukkuja, kirppikseltä palanneita kasseja tai kauppaan menossa oleva pullokassi. Pidä eteisen kaapit niin väljinä, että kumisaappaat mahtuvat kaappiin aina, kun ei sada.
  6. Pidä kylpyhuone siistinä. Karsi turha kosmetiikka peilikaapista ja tyhjät shampoopullot suihkunurkkauksesta.
  7. Tee vaatehuollosta säännöllistä. Kun peset usein pyykkiä, likaisen ja puhtaan pyykin käsittely ei vie kaikkia voimia. Pyykit saa nopeasti kaappiin, kun niitä on kohtuullinen määrä (ja kaapeissa tilaa niille).
  8. Luo jokaiselle tavaralle oma paikka. Palauta tavarat paikoilleen käytön jälkeen
  9. Helppoa, eikö totta? 😉

    Me Tavararemontti-tiimiläiset olemme mukana Dodo ry:n järjestämillä Urbaaneilla asumismessuilla Helsingissä lauantaina 31.8.2013 klo 12.30-15.30 Kampin Laiturilla. Tule tapaamaan meitä ja osallistu arvontaan, jossa voit voittaa 6 tunnin Tilantuoja-paketin eli ammattijärjestäjän avuksesi. Palvelu sopii pienessä ja isommassakin asunnossa asuvalle.

Onnellisuus on laaja käsite. Minä ymmärrän sen tunteena tai asenteena elämään. Raivatessani ihmisten kaappeja ja komeroita olen alkanut pohtia onnellisuuden ja tavaran suhdetta ja tiivistäisin tämänhetkisen näkemykseni näin:

Onnellisuutta ei saa kaupasta. Sitä ei voi ostaa. Sitä voi saada. Siihen voi itse vaikuttaa. Rahalla on tekemistä onnellisuuden kanssa. Ihmiset vaikuttavat suuressa määrin toistensa onnellisuuteen. Nauru ja ilo lisäävät onnellisuutta. Luonto lisää onnellisuutta.

Ajattelen, että ihminen tarvitsee kodin, vaatteita ja ruokaa elääkseen hyvää elämää. Niiden ylläpitämiseen, valmistamiseen ja säilyttämiseen tarvitaan tavaroita. Kun perustarpeet pystytään tyydyttämään niin, että huomisesta  ei tarvitse murehtia, on periaatteessa koossa onnellisuuden perusta. Ainakin fyysisesti.

Tiedän ja olen nähnyt, että ylenpalttisuus ei lisää onnellisuutta. Kaupasta ostetaan ruokaa, mutta liika, jääkaappiin mätänevä ruoka, ei lisää onnellisuutta.  Kaupasta saa ostaa myös vaatteita, mutta vaatehuoneen tukkivat ja kaapeista ulospursuavat vaatepinot eivät lisää onnellisuutta. Kohtuullinen määrä on hyvä. Mielestäni pitäytyminen kohtuullisuuteen lisää onnellisuutta.

Tällaiset asiat ovat viime kuukausina lisänneet minun onnellisuuttani. Niitä ei löydy meidän S-Marketin hyllystä.

KuvaKuvaKuvaKuvaKuvaKuvaKuvaKuvaKuvaKuvaKuvaKuva

Minulle soitti tänään lehtien puhelinmyyjä. Tarjosi MeNaiset-lehteä. Tarjous oli ihan hyvä, viiden kuukauden lehdet hintaan 29,90. Sitten pääsimme siihen kohtaan, jota pelkäsin, tilaajalahjaan. Myyjä kertoi, että lahjana saisin Ivana Helsingin pussukan ja kristallikorut. Luulen, että myyjä tarkoitti tällaisia:

Sanoin, etten halua mitään tavaraa. Tilalle myyjä tarjosi harmaata shaalia. Sanoin, että edelleenkään en halua mitään tavaraa, koska raivaan sitä työkseni muiden ihmisten komeroista, myös näitä tilaajalahjoja. Kysyin, onko mahdollista saada muutama lehti niiden tilalle. Kuulin myyjän kysyvän joltain asiasta ja hän palasi puhelimeen kertoen, että tilaus olisi mahdollista saada ilman lahjoja, mutta samalla määrällä lehtiä. Ei tullut kauppoja.

Nurkissamme nimittäin pyörii jo ”viikonloppulaukku”, tietokoneen USB-porttiin liitettävä kahvimukin lämmitin ja yleislaturi, joka ei toiminut kuin pari latauskertaa, tilaajalahjoja. Olisin heittänyt ne jo roskikseen, mutta yhden toimittajan kanssa mietimme, että kyseisistä turhakkeista saisi hyvän lehtijutun. Jos lehtijuttu tulee, heitän ne sen jälkeen roskikseen.

Siihen asti, kun en saa ylimääräisiä lehtiä lahjojen (lue: romun) sijaan, taidan jättää tarjotut lehdet kokonaan tilaamatta.

Tehdäänkö lahjakapina? Pyydetään puhelinmyyjältä extralehtiä lahjan sijaan ja jos ei ole mahdollista, jätetään tilaamatta. Jossain vaiheessa luulisi lehtitalojenkin heräävän. Oletteko mukana?

Jos tavaraa ei kanna ovesta sisään, sitä ei siis kerry. Vai miten se nyt oli?

Miten tavaravirran voisi padota jo kaupassa? Lupasin ainakin yhden vinkin.

Mene kauppaan. Sovittele vaatteita kaikessa rauhassa. Laita sopivat vaatteet ostoskoriin. Kävele ostoskorin kanssa ympäri kauppaa, katsele kenkiä, laukkuja, huiveja. Kerää kaikki ihanat ostoskoriisi.

Kun kori on täynnä, aloita uusi kierros. Katso kriittisesti jokaista tavaraa korissa.

Aiotko ihan oikeasti käyttää sitä?
Mahtuuko se kaappiin?
Sopiiko se entisten kanssa yhteen?
Tarvitsetko sitä?
Tykkäätkö siitä?
Jos miettisit yön yli, tulisitko ostamaan sen huomenna?

Jos vastaus kaikkiin kysymyksiin on kyllä, osta tuote. Jos vastaus suurimpaan osaan kysymyksistä on ei tai ehkä, vie tuote takaisin paikoilleen. Katso kuitenkin sen hinta. Kun olet käynyt läpi kaikki ”ihanat” ja ”tarpeelliset” tuotteet ostoskorista kysellen itseltäsi samat kysymykset, laske paljonko poisvietävät olisivat maksaneet yhteensä. Maksa oikeasti tarvittavat tuotteet ja iloitse niistä 🙂

Kotiin palattuasi siirrä poisvietyjen tavaroiden yhteissumma toiselle pankkitilille. Jos olisit ostanut tuotteet, olisi summa mennyt tililtäsi kuitenkin. Nyt se voi olla vaikkapa alkupääoma matkarahastolle. Jos ovestasi kävelee tavaraa ulos, esimerkiksi kirpputorin tai huutonetin kautta myytyinä, säästä saadut rahat samalle tilille.

Toinen vinkki on opetella sanomaan EI.

Naapurin muuttaessa ja tarjotessa kuluneita parveketuolejaan voit hyvällä omallatunnolla sanoa ”Ei kiitos”. Hyvää tarkoittavat sukulaiset mielellään tarjoavat vanhoja lastenvaatteita. Niillekin voi sanoa ”Ei kiitos”, jos olet varma, ettet aio käyttää niitä kuitenkaan. Lahjoille on vaikea sanoa ”Ei kiitos”, mutta niitäkin voi laittaa kiertoon. Eivät sukulaiset muista pari vuotta aiemmin annettuja lahjoja.

Ja sitäkin voi miettiä, mitä itse vie lahjaksi. Miniälle kauneushoitolan lahjakortti ja lupaus hoitaa lapsia käynnin aikana on luultavasti paljon mieluisampi syntymäpäivälahja kuin jättitarjotin tai kahviastiasto. Vai onko?

Näin kyseli Annika Ordinaren Facebook-sivuilla. Tässäpä ensin vähän mietteitä.

Tavara tulee kotiin yleensä ovesta. Joku päästää tavaran ovesta sisään. Normaalisti tämä joku on joko ostanut tai saanut tavaran. Jos tavaralle ei avaa ovea, sen tie on blokeerattu.

Noin periaatteessa.

Entäpä käytännössä?

Elääksemme tarvitsemme ruokaa sekä jonkin verran vaatteita, astioita, huonekaluja, liinavaatteita… Niiden lisäksi haluamme viihde-elektroniikkaa, printterin, koristetyynyjä, pelejä, merkkilaukkuja, takkeja eri käyttöön, pöytäliinoja, kirjoja, vöitä ja korkokenkiä ja vähintään vuoden välein uuden kännykän.

Olisi kovin helppoa, jos uuden tietokoneen ostettuamme veisimme vanhan kierrätykseen. Mutta use(imm)at meistä jättävät vanhan kaappiin (varakoneeksi). Kaappiin päätyy myös tietokoneen pahvipakkaus (jos muutossa pakataan kone siihen). Kaapissa seurana ovat kaikki Nokian mallit vuodesta 1991 (varakännyköitä) sekä pari toimivaa printteriä (jos nykyinen lakkaa toimimasta kesken tulostuksen).

Uusia huonekaluja on kivaa ostaa, kun Ikeassa niitä myydään halvalla. Kolme vuotta vanhan sohva on jo niin epätrendikäs, että se on suorastaan pakko kierrättää omilleen muuttavalle sukulaistytölle. Kun kerran Ikeaan ollaan menossa, sieltä voi ostaa tuoksukynttilöitä (syksy tulossa), uuden kylpyhuoneen maton (vanha on väärää sävyä), muutaman keittiövälineen (ai mikäs tämä on, tätä meillä ei olekaan), pussilakanat koko perheelle (onpa halpaa!) ja napata mukaan pari kourallista lyijykyniä (lapset saa piirtää). Kaikki tämä kannetaan ovesta sisään. Ulos lähtee vain sohva.

Alennusmyynnit ja hullut päivät ovat tavarablokeerauksen haasteellisinta aikaa. Kivoja vaatteita saa alle puoleen hintaan. Ei ole juurikaan väliä, että kaapissa on ennestään käyttämätön vaaleansininen paitapusero. Mutta kun halvalla saa, on pakko ostaa. Kiireessä ei ehdi sovittaa ja kotona muistuu mieleen, miksi toinenkin paitapusero on käyttämättä. Sekä uusi että vanha ovat samaa kokoa, numeron liian pientä. Palauttaminen unohtuu ja paitakaksoset jäävät vierekkäin kaappiin odottamaan identtistä kolmostaan, joka saapuu seuraavana vuonna. Eikä vaaleansininen paitapusero ole suinkaan ainoa ovesta kotiin kävelevä aletuote. Sen kaverina saapuvat uudet sandaalit (vaaleanpunaisia ei ollutkaan), miehelle pari kesäpaitaa (se vaan aina käyttää niitä samoja kauhtuneita), ihana huivi (jos tulisi vaikka juhlia) ja pantterikuosinen käsilaukku (siis niin ihana). Mitään ei kävele ulos.

Kaikki tavara ei edes maksa. Lehden kylkiäisenä tulee fleecetakki, limsapullon koodeilla t-paita, wc-paperin keräilymerkeillä pehmo-orava ja kirjakaupasta kolmas pokkari kaupan päälle. Sukulaistäti tuo arvokkaan lasimaljakon syntymäpäivälahjaksi ja naapurin muutossa hylkäämät tuolit odottelevat maalausta parvekkeella. Mitään ei vastaavasti poistu oven kautta.

Onko siis ihme, että koti on tavaran valtaama?

Seuraavassa osassa ajattelin jakaa pari vinkkiä. Miten sinä patoat sisääntulevaa tavaravirtaa? Vai patoatko?

%d bloggers like this: