You are currently browsing the tag archive for the ‘lapset’ tag.

Jos leluja on vähän, ne mahtuvat säilytystiloihin vaikka miten päin. Jos niitä on kohtuullisesti, niille on löydettävissä paikat. Jos niitä on liikaa, kannattaa ensin lukea osat 1 ja 2. Sen jälkeen näistä vinkeistä voi olla apua. Kiitokset avustanne vielä kerran Pauliina Mäkelä, Milja Hahto, Jaana Huhta, Mari Pakkala-Weckström, Heli Kauppinen, Pirjo Olin, Laura Browne, Reija Marianne Wihinen ja Anu Vuollet!

1. Jokaiselle lelulle oma paikka: kirjat kirjahyllyyn, legot isoihin laatikoihin vaikkapa sängyn alle, pehmolelut säilytyspussiin, lego-ohjeet kansioon, satukasetit ja cd-levyt pieneen salkkuun, pelit hyllylle jne.

2. Vauva-aikana ja kun perheessä on pieni taapero, leluja kannattaa sijoittaa olohuoneessa alahyllyille ja -laatikoihin, joista lapsi voi huoleti ottaa lelut esiin ihan itse.

3. Säilytyksessä isot läpinäkyvät muovilaatikot ovat osoittautuneet parhaiksi. Niihin kun tekee tarrat sisällöstä, on tavarat helppo kerätä omiin laatikoihinsa. Ihan pieniä lapsia helpottaa, jos laatikoissa on vielä lelujen kuva. Digikameralla voi ottaa kuvan, printata ja liimata sen kontaktimuovin kanssa laatikon kylkeen.

4. Jos lapsia on useampia, voi jokaiselle varata ikioman laatikon kaikkein rakkaimpia, ikiomia, leluja varten.

5. Sängyn alle mahtuu monta laatikkoa. Puiset junaradat yhteen, duplot toiseen, leikkiastiat kolmanteen…

Olisiko paikkojen keksimistä vaikeampaa sittenkin saada lelut siirtymään niille? Vaikka paikat olisi merkitty hienosti ja jokaisella tavaralla olisi oma paikka, miten ne löytävät tiensä sinne?

Lasten ohjaaminen ja opastaminen lelujen, kirjojen, tavaroiden ja omien vaatteiden paikalleen laittoon pitää aloittaa ihan pienenä. Se vaatii meiltä vanhemmilta kärsivällisyyttä. Joka ilta pitää jaksaa ohjata lasta, vaikka ihan kädestä pitäen, laittamaan legot legolaatikkoon, palapelin palat omaan laatikkoonsa, nuket nukkumaan ja kirjat kirjahyllyyn.

Kun ”käskytys” tehdään lempeästi, yksi laji kerrallaan, lapsi oppii järjestelmällisyyttä. Jos tavaroita ei ole liikaa, lasta ei ala ahdistaa, vaan hän selviää niistä. Hyvä tapa on myös opettaa keräämään vanhat leikit pois ennen kuin uusia aloitetaan. Esimerkiksi palapelien kanssa tämä toimii varsin hyvin, jos ne ovat ylhäällä hyllyssä ja vaativat aikuisen antamaan niitä.

Kaikki lähteekin siis meistä vanhemmista, isistä ja äideistä. Vain esimerkillämme voimme opettaa lapsia huolehtimaan tavaroistaan. Ja samaa pitää jaksaa toistaa illasta toiseen. Palkkiona on se, että jo 2-vuotias osaa laittaa itse tavarat oikeille paikoilleen. Kuten Wihisen perheessä.

Tämänkin artikkelin kirjoittamiseen ovat osallistuneet Pauliina Mäkelä, Milja Hahto, Jaana Huhta, Mari Pakkala-Weckström, Heli Kauppinen, Pirjo Olin, Laura Browne, Reija Marianne Wihinen ja Anu Vuollet. Kiitokset!

Miten sisään tulevaa leluvirtaa sitten saa padottua? Joulu lähestyy ja hyvät neuvot ovat kalliit. Tai kuten tässä tapauksessa kallisarvoisia, mutta täysin ilmaisia. 🙂

1. Pyydä tätejä/setiä/kummivanhempia lelulahjojen sijaan keräämään hyvät aterin- ja astiasarjat. Näin lapsella on poismuuttaessa kaikki tarvittava valmiina.

2. Ehjiä leluja voi vaihtaa kavereiden kesken joko pysyvästi tai väliaikaisesti. Näin vanha tuntuu uudelta.

3. Sukulaisten kysellessä lahjatoiveita vanhemmat voivat esittää, että nämä voisivat yhdessä ostaa jotain isompaa. Hienommat legopaketit, nukkekodit ja isot sarjat ovat kalliita. Harvalla sukulaisella yksin on varaa digikameraan, uuteen kännykkään, tietokoneeseen tai pelikonsoliin, jollaisista nuorison toiveet usein koostuvat. Koko suvun kolehdilla vanhempien rahat säästyvät, eikä turhaa tavaraa tule kaapintäytteeksi.

4. Jos joulun ja merkkipäivien ongelmana on huonolaatuisten ja heti rikki menevien lelujen tulva, voi lahjanantajia kohteliaasti ohjeistaa vaikkapa ostamaan pari kestävää ja hyvälaatuista lelua. Sarjoja voi myös täydentää. Brion junarataankin uusia osia on vaikka millä mitalla.

5. Perintölelujen hyödyntäminen sukupolvesta toiseen on viisasta. Korkealaatuiset puulelut kestävät vuosia ja niitä voi kierrättää sisarusten lapsilla. Käsistään kätevä tekee omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen nukkeja, autoja ja vaikka mitä persoonallisia leluja.

6. Roolivaatteet, rakennussarjat, kirjat ja kehittävät lautapelit antavat tilaa lapsen omalle mielikuvitukselle enemmän kuin muottiinvaletut muovihirviöt.

7. Askartelutarvikkeet, muovailuvaha, piirustuspaperi, värityskirjat, vesivärit, sormivärit, kynät, sakset ja muu itseilmaisun välineistö on tervetullutta lahjatavaraa monessa perheessä. Ne kuluvat käytössä, eivätkä siis jää rasittamaan rajallisia säilytystiloja.

8. Vanhemmat eivät itse osta leluja ollenkaan. Yleensä sukulaisilta ja kavereilta syntymäpäivälahjaksi tulee jo enemmän kuin tarpeeksi.

9. Lahjakortit Linnanmäelle, elokuviin, sisähuvipuistoihin tai risteilylle ovat hyviä korvikkeita tavaralle. Sukulaiset voivat halutessaan osallistua lapsen harrastuksen kuten kuvataidekoulun, soitto- tai tennistuntien kustantamiseen. Lahjan antaja voi myös itse lupautua viemään lapsen vaikkapa karting-ajoon, seinäkiipeilyyn, kirjakauppaan, teatteriin, konserttiin, näyttelyyn, kotieläintilalle, jäätelölle, picnicille. Niistä jää varmasti paremmat muistot kuin heti rikkimenevästä autoradasta tai liian pienestä villapaidasta.

Mainion vinkin antoi Heli kirppisvierailuille: ”4-vuotiaat kaksospoikani tykkäävät kierrellä kanssani kirppareita, mikä on tietysti ihana asia. En kuitenkaan halua, että sieltä tarttuu meille mukaan isoja leluja, koska niille ei ole tilaa. Olenkin antanut pojille kirpparille mukaan pikkuriikkiset ”selkäreput”, siis sellaiset joihin mahtu suunnilleen 2 dl pillimehu, ei enempää. Pojat ovat saaneet reppuihin muutaman kolikon, ja sitten niillä ovat saaneet valita leluja, jotka mahtuvat noihin minireppuihin. Hyvin ovat tyytyneet tähän sääntöön. Rahan arvoa ja hintoja eivät tietysti vielä ymmärrä, mutta on kuitenkin hienoa kun saa itse maksaa kolikolla kassalla.:) Kaikki olemme tyytyväisiä kotiin tullessamme! Ilman reppusääntöä kirpparilla varmasti ruinattaisiin niitä kaikista isoimpia muovisia autoja jne.”

Pyysin Facebookissa Ordinaren ystäviä auttamaan leluaiheisessa blogikirjoituksessa. Idea osoittautui paremmaksi, kuin olin luullutkaan. Joukossa ei tyhmyys tiivistynyt, vaan viisaus. Tätä kutsutaan crowdsourcingiksi eli talkoistamiseksi. Kiitos osallistumisesta Pauliina Mäkelä, Milja Hahto, Jaana Huhta, Mari Pakkala-Weckström, Heli Kauppinen, Pirjo Olin, Laura Browne, Reija Marianne Wihinen ja Anu Vuollet!

Koska ideoita tuli niin paljon, päätin tehdä kolme pienempää blogikirjoitusta aiheesta. Ryhmittelin ideat sen mukaan, kuuluvatko ne kategoriaan halki (vähentäminen), poikki (sisääntulevan määrän patoaminen) vai pinoon (paikka kaikelle ja kaikki paikalleen).

Ja sitten itse vinkkeihin. Miten leluvuori on parasta halkaista?

1. Vauvanvaatteet ja lelut neuvolan laatikkoon, jossa lukee ”Saa ottaa”. Ja jos omassa neuvolassasi ei tällaista laatikkoa ole, sellaista voi hyvin ehdottaa. Myös oman taloyhtiön jätehuoneeseen voi ehdottaa kierrätysnurkkausta, johon tarpeettomat lelut voisi tuoda. Meidän taloyhtiössämme sellainen on ja löysimme poikani kanssa sieltä lego-aarteen eli vauvan pesuammeellisen legoja muutama vuosi sitten. Pesimme ne ja käytössä ovat vieläkin.

2. Lelut ja vaatteet kavereille ja sukulaisille.

3. Lahjoitus hyväntekeväisyyteen (esim. pakolaisten vastaanottokeskukseen)

4. Myynti kirpputorilla siten, että lapset saavat itse pitää rahat. Raha motivoi nuorisoa kuulemma oikein hyvin hankkiutumaan levyistä, leffoista ja muistakin turhista tavaroista eroon. Ja turhat tavarat pois ennen kuin uusia tulee.

5. Myytävien lelujen valikointi siten, että sarjat (kuten Briot ja Duplot) säästetään ja ”irtolelut” myydään kirpputorilla.

6. Lahjoittaminen päiväkotiin, iltapäiväkerhoon tai seurakunnan päiväkerhoon.

7. Hyvä keino lisätä lelujen ja kirjojen arvostusta on heittää rikkinäiset lelut, revityt kirjat ja palapelit, joista puuttuu paloja rohkeasti vain pois. Jos palapeli on rakas, lapsi varmasti pitää huolta, että palat kerätään talteen joka kerta. Poisheitettävistä kirjoista voi irroittaa kannet ja laittaa sivut paperinkeräykseen. Pahviset palapelit saa laittaa kartonginkeräyslaatikkoon. Jos taloyhtiössä kerätään energiajaetta, kirjan kannet voi laittaa sinne, kuten myös puupalapelit. Lelut ovat yleensä sekajätettä.

8. Päätös siitä, että enempää säilytystilaa ei leluille hankita. Kun uusia tavaroita tulee, vanhoja on vain pakko laittaa pois.

9. ”Pieneksi jääneet” lelut heti kiertoon, kun ne eivät kiinnosta enää. Jos uusia vauvoja ei ole tiedossa, 2-vuotiaan lelulaatikoita ei kannata täyttää puruleluilla ja helistimillä.

10. Lelujen piilottaminen yläkaappiin joksikin aikaa on hyvä keino vähentää lattioilla pyörivien lelujen määrää. Myös vähentämisen avuksi siitä on, kun jemmatuista leluista annetaan lapsen valita vaikkapa 5 kappaletta takaisin käyttöön. Jos sama lelu jää kerta toisensa jälkeen varastoon, sen voi vaivihkaa siirtää kirpparilaatikkoon.

Keksitkö vielä lisää vinkkejä tavaran vähentämiseen?

Facebookissa Marjo ja Heli kävivät tällaista keskustelua.

Marjo: Lasten vaatteet ja lelut aiheuttavat päänvaivaa. Olemme saaneet vaatteita, jotka ovat vielä liian isoja, sitten on niitä pieneksi jääneitä vaatteita ja lelut valtaavat jo lähes joka huoneen. Miten saisi jonkun helpon järjestyksen?

Heli: Samaa ongelmaa täällä. Ja sit pahimmillaan käy niin, että joku vaate on käynyt kaapissa pieneksi, kun ei ole muistanut ottaa sitä käyttöön silloin kun se olisi ollut lapsille sopiva.

Marjo ja Heli ja muut tuhannet lapsiperheet, joita ongelma koskettaa!

Lasten vaatteiden hallinnoinnissa ensiarvoisen tärkeää on säännöllisyys, rohkeus, päättäväisyys. Mitä se tarkoittaa?

1. Säännöllisyys. Käy läpi  puolivuosittain, eli kauden vaihtuessa, koko käyttövaatevarasto. Säilytä liian isot eri paikassa, vaikkapa kaapin ylähyllyllä, samankokoiset vaatteet omissa pinoissaan. Ennen kuin lähdet ostamaan uutta, katso ylähylly läpi, mitä sieltä löytyisi tulevalle kaudelle. Yleensä löydöt saattavat yllättää ja vähentää ostotarvetta. Jos et aio käyttää löytyneitä, sopivankokoisia vaatteita, laita ne kiertoon, älä takaisin hyllylle.

2. Rohkeus. Katso vaatteita kriittisesti ja laita rohkeasti hyväkuntoiset ja vähänkäytetyt kiertoon kirpputorille tai tuttaville. Ne, jotka ovat todennäköisesti seuraavalla kaudella jo liian pieniä, kannatta niin ikään laittaa eteenpäin saman tien. Näin ne eivät vie kaapissa tilaa. Ja turhan paljon isoilta sisaruksilta ei mielestäni tarvitse säästää ”varavaatteita” eli ihan kamalia ja kuluneita ”pihavaatteiksi”. Kahden pojan äitinä olen tullut siihen tulokseen, että isoveljen säästetyt ”hyväkuntoiset” ovat vain ”pihavaatteita”. Parempia vaatteita pikkuveljelle on ostettu kaupasta. Jos lasten ikäero on yli 5 vuotta, kannattaa vakavasti harkita, mitä säästää. Muoti muuttuu niin paljon, että aikanaan hyvältä näyttäneet vaatteet, eivät välttämättä kelpaa pikkusisarukselle ollenkaan.

Vaatteet, joilla ei enää ole myyntiarvoa, todennäköisesti kelpaavat päiväkotiin yhteisiksi varavaatteiksi. Kannattaa ainakin kysyä. Nyt kun perheessämme päiväkotiaika on ohi, leikkaan kuluneista (puhtaista) t-paidoista rättejä, joilla on hyvä pyyhkäistä keittiön lattiaa, parvekkeen pöytää, kuivata paistinpannu tiskauksen jäljiltä tai pesaista roskakaappi. Käyttötapoja on runsaasti. Kaikkein paras paikka tarpeettomalle lumpulle (jos rättejä tulisi monen vuoden tarpeiksi) on energiajae, jos sellaista lähistöllä kerätään.

3. Päättäväisyys. Ota vastaan vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti aiot käyttää. Opettele sanomaan ”ei kiitos”, jos joku tarjoaa pussillisen rättitarpeita. Säilö kaikki oikeaa aikaa odottavaa vaatteet yhteen paikkaan. Muovikasseja varaston perältä tulee tuskin koluttua, kun tarvitaan shortseja tai villahaalareita tulevalle kaudelle. Näitä varaston nurkassa tilaa vieviä pussukoita, joiden sisällöstä omistajalla ei ole ollut harmainta aavistustakaan, olen myös viime viikolla laittanut kirpputorille. Alennusmyynneissäkin kannattaa shoppailla sillä mielellä, että ostaa vain tarpeellista, vaikka olisi miten edullista. Monta numeroa liian isoja ostaessa voi miettiä, haluaako lapsi 13-vuotiaana käyttää nyt muodissa olevaa toppatakkia. Mitä veikkaat?

Voisiko tämä tiivistää näin?

Halki – säästä vain ne vaatteet, jotka oikeasti tulevat vielä käyttöön. ”Arkistovaatteet” eli muistot toiseen laatikkoon ja pois käyttövaatteiden seasta.

Poikki – osta vain tarpeellista, ei ”varmuuden vuoksi”. Saatat jopa säästää rahaa, jos ”täsmäostat” yhden t-paidan tarpeeseen etkä kymmentä, jotka tupsahtavat esiin siinä vaiheessa, kun ovat jo liian pieniä.

Pinoon – raivaa hylly tai pari odottaville vaatteille ja jos teet oikein fiksusti, laitat laput kertomaan pinojen kokomerkinnät.

Raivaapa jo tänään yksi kaappi! Leluista sitten ehkä seuraavalla kerralla.

%d bloggaajaa tykkää tästä: