Maria ja muut: Leluvuoret halki, POIKKI ja pinoon eli osa 2.

Tämänkin artikkelin kirjoittamiseen ovat osallistuneet Pauliina Mäkelä, Milja Hahto, Jaana Huhta, Mari Pakkala-Weckström, Heli Kauppinen, Pirjo Olin, Laura Browne, Reija Marianne Wihinen ja Anu Vuollet. Kiitokset!

Miten sisään tulevaa leluvirtaa sitten saa padottua? Joulu lähestyy ja hyvät neuvot ovat kalliit. Tai kuten tässä tapauksessa kallisarvoisia, mutta täysin ilmaisia. 🙂

1. Pyydä tätejä/setiä/kummivanhempia lelulahjojen sijaan keräämään hyvät aterin- ja astiasarjat. Näin lapsella on poismuuttaessa kaikki tarvittava valmiina.

2. Ehjiä leluja voi vaihtaa kavereiden kesken joko pysyvästi tai väliaikaisesti. Näin vanha tuntuu uudelta.

3. Sukulaisten kysellessä lahjatoiveita vanhemmat voivat esittää, että nämä voisivat yhdessä ostaa jotain isompaa. Hienommat legopaketit, nukkekodit ja isot sarjat ovat kalliita. Harvalla sukulaisella yksin on varaa digikameraan, uuteen kännykkään, tietokoneeseen tai pelikonsoliin, jollaisista nuorison toiveet usein koostuvat. Koko suvun kolehdilla vanhempien rahat säästyvät, eikä turhaa tavaraa tule kaapintäytteeksi.

4. Jos joulun ja merkkipäivien ongelmana on huonolaatuisten ja heti rikki menevien lelujen tulva, voi lahjanantajia kohteliaasti ohjeistaa vaikkapa ostamaan pari kestävää ja hyvälaatuista lelua. Sarjoja voi myös täydentää. Brion junarataankin uusia osia on vaikka millä mitalla.

5. Perintölelujen hyödyntäminen sukupolvesta toiseen on viisasta. Korkealaatuiset puulelut kestävät vuosia ja niitä voi kierrättää sisarusten lapsilla. Käsistään kätevä tekee omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen nukkeja, autoja ja vaikka mitä persoonallisia leluja.

6. Roolivaatteet, rakennussarjat, kirjat ja kehittävät lautapelit antavat tilaa lapsen omalle mielikuvitukselle enemmän kuin muottiinvaletut muovihirviöt.

7. Askartelutarvikkeet, muovailuvaha, piirustuspaperi, värityskirjat, vesivärit, sormivärit, kynät, sakset ja muu itseilmaisun välineistö on tervetullutta lahjatavaraa monessa perheessä. Ne kuluvat käytössä, eivätkä siis jää rasittamaan rajallisia säilytystiloja.

8. Vanhemmat eivät itse osta leluja ollenkaan. Yleensä sukulaisilta ja kavereilta syntymäpäivälahjaksi tulee jo enemmän kuin tarpeeksi.

9. Lahjakortit Linnanmäelle, elokuviin, sisähuvipuistoihin tai risteilylle ovat hyviä korvikkeita tavaralle. Sukulaiset voivat halutessaan osallistua lapsen harrastuksen kuten kuvataidekoulun, soitto- tai tennistuntien kustantamiseen. Lahjan antaja voi myös itse lupautua viemään lapsen vaikkapa karting-ajoon, seinäkiipeilyyn, kirjakauppaan, teatteriin, konserttiin, näyttelyyn, kotieläintilalle, jäätelölle, picnicille. Niistä jää varmasti paremmat muistot kuin heti rikkimenevästä autoradasta tai liian pienestä villapaidasta.

Mainion vinkin antoi Heli kirppisvierailuille: ”4-vuotiaat kaksospoikani tykkäävät kierrellä kanssani kirppareita, mikä on tietysti ihana asia. En kuitenkaan halua, että sieltä tarttuu meille mukaan isoja leluja, koska niille ei ole tilaa. Olenkin antanut pojille kirpparille mukaan pikkuriikkiset ”selkäreput”, siis sellaiset joihin mahtu suunnilleen 2 dl pillimehu, ei enempää. Pojat ovat saaneet reppuihin muutaman kolikon, ja sitten niillä ovat saaneet valita leluja, jotka mahtuvat noihin minireppuihin. Hyvin ovat tyytyneet tähän sääntöön. Rahan arvoa ja hintoja eivät tietysti vielä ymmärrä, mutta on kuitenkin hienoa kun saa itse maksaa kolikolla kassalla.:) Kaikki olemme tyytyväisiä kotiin tullessamme! Ilman reppusääntöä kirpparilla varmasti ruinattaisiin niitä kaikista isoimpia muovisia autoja jne.”

Advertisement

Maria ja muut: Leluvuoret HALKI, poikki ja pinoon eli osa 1

Pyysin Facebookissa Ordinaren ystäviä auttamaan leluaiheisessa blogikirjoituksessa. Idea osoittautui paremmaksi, kuin olin luullutkaan. Joukossa ei tyhmyys tiivistynyt, vaan viisaus. Tätä kutsutaan crowdsourcingiksi eli talkoistamiseksi. Kiitos osallistumisesta Pauliina Mäkelä, Milja Hahto, Jaana Huhta, Mari Pakkala-Weckström, Heli Kauppinen, Pirjo Olin, Laura Browne, Reija Marianne Wihinen ja Anu Vuollet!

Koska ideoita tuli niin paljon, päätin tehdä kolme pienempää blogikirjoitusta aiheesta. Ryhmittelin ideat sen mukaan, kuuluvatko ne kategoriaan halki (vähentäminen), poikki (sisääntulevan määrän patoaminen) vai pinoon (paikka kaikelle ja kaikki paikalleen).

Ja sitten itse vinkkeihin. Miten leluvuori on parasta halkaista?

1. Vauvanvaatteet ja lelut neuvolan laatikkoon, jossa lukee ”Saa ottaa”. Ja jos omassa neuvolassasi ei tällaista laatikkoa ole, sellaista voi hyvin ehdottaa. Myös oman taloyhtiön jätehuoneeseen voi ehdottaa kierrätysnurkkausta, johon tarpeettomat lelut voisi tuoda. Meidän taloyhtiössämme sellainen on ja löysimme poikani kanssa sieltä lego-aarteen eli vauvan pesuammeellisen legoja muutama vuosi sitten. Pesimme ne ja käytössä ovat vieläkin.

2. Lelut ja vaatteet kavereille ja sukulaisille.

3. Lahjoitus hyväntekeväisyyteen (esim. pakolaisten vastaanottokeskukseen)

4. Myynti kirpputorilla siten, että lapset saavat itse pitää rahat. Raha motivoi nuorisoa kuulemma oikein hyvin hankkiutumaan levyistä, leffoista ja muistakin turhista tavaroista eroon. Ja turhat tavarat pois ennen kuin uusia tulee.

5. Myytävien lelujen valikointi siten, että sarjat (kuten Briot ja Duplot) säästetään ja ”irtolelut” myydään kirpputorilla.

6. Lahjoittaminen päiväkotiin, iltapäiväkerhoon tai seurakunnan päiväkerhoon.

7. Hyvä keino lisätä lelujen ja kirjojen arvostusta on heittää rikkinäiset lelut, revityt kirjat ja palapelit, joista puuttuu paloja rohkeasti vain pois. Jos palapeli on rakas, lapsi varmasti pitää huolta, että palat kerätään talteen joka kerta. Poisheitettävistä kirjoista voi irroittaa kannet ja laittaa sivut paperinkeräykseen. Pahviset palapelit saa laittaa kartonginkeräyslaatikkoon. Jos taloyhtiössä kerätään energiajaetta, kirjan kannet voi laittaa sinne, kuten myös puupalapelit. Lelut ovat yleensä sekajätettä.

8. Päätös siitä, että enempää säilytystilaa ei leluille hankita. Kun uusia tavaroita tulee, vanhoja on vain pakko laittaa pois.

9. ”Pieneksi jääneet” lelut heti kiertoon, kun ne eivät kiinnosta enää. Jos uusia vauvoja ei ole tiedossa, 2-vuotiaan lelulaatikoita ei kannata täyttää puruleluilla ja helistimillä.

10. Lelujen piilottaminen yläkaappiin joksikin aikaa on hyvä keino vähentää lattioilla pyörivien lelujen määrää. Myös vähentämisen avuksi siitä on, kun jemmatuista leluista annetaan lapsen valita vaikkapa 5 kappaletta takaisin käyttöön. Jos sama lelu jää kerta toisensa jälkeen varastoon, sen voi vaivihkaa siirtää kirpparilaatikkoon.

Keksitkö vielä lisää vinkkejä tavaran vähentämiseen?