Näin kodinraivaus onnistuu

Iloinen raivari

Vaate viihtyy väljässä kaapissa

Viikonloppuna 8. – 10.4.2011 tehtiin Suomessa järjestämisen historiaa. Hollannissa asuva, suomalainen Professional Organizer, Anne te Velde-Luoma järjesti ensimmäisen alan koulutuksen täällä. Anne on kirjoittanut kirjan ”Kaaoksen kesyttäjä” ja kouluttanut kollegoitamme myös Hollannissa.

Olin mukana koulutuksessa koko viikonlopun ajan. Heti esittelykierroksella huomasimme, että varsin samantyyppisiä ihmisiä alalle on hakeutumassa. Yhteistä oli reippaus ja iloisuus. Omiemme joukossa olimme ja se tuntui todella mukavalta.
Anne käytti koulutuksessa nimitystä ammattijärjestäjä. Keskustelimme suomenkielisestä nimityksestä. Nyt käytössä on myös ammattiraivaaja, ammattiraivari, raivari, ammattiorganisoija ja ammattijärjestelijä. Jännä nähdä, mikä lopulliseksi termiksi vakiintuu.

Koulutuksen sisältö vastaa Hollannin koulutusta ja kolme täyttä päivää kuulimme alan historiasta ja tilanteesta muissa maissa, työnkuvasta ja asiakastyöstä. Työssämme ensiarvoisen tärkeää on asiakkaan kunnioittaminen ja hienotunteisuus. Autamme ihmisiä voimaan paremmin sekä henkisesti että fyysisesti.

Ohjelmassa oli luennot myös kommunikaatiosta, coachingista, erityisasiakkaista sekä hoardingista eli sairaalloisesta hamstrauksesta. Väliin Anne oli varannut paljon aikaa keskustelulle ja muutamalle todella hyödylliselle workshopille eri aiheista. Suurimman osan luennoista piti Anne ja minä kerroin, minkä tyyppisiä asiakkaita olen kohdannut omassa työssäni. Sain myös hehkuttaa sosiaalisen median hyödyllisyyttä ja ihanuutta kokonaisen luennon verran.

Sunnuntaiaamuna jokainen piti hissipuheen eli pienen myyntipuheen ja yhdessä mietittiin yrittämistä sekä ideoitiin yhteistyö- ja markkinointimahdollisuuksia. Kuulumme kaikki nyt Suomen Professional Organizerit ry:hyn ja otimme käyttöön yhteiseksi kommunikointivälineeksemme Yammerin. Vaikka se oli muutamille ensimmäinen yhteisöllinen työkalu, kaikki oppivat sen pienen demon jälkeen hienosti.

Viikonlopun huipensi psykologi Ilona Rauhalan mielenkiintoinen puheenvuoro ammattimme tarpeellisuudesta ja tärkeydestä nyt ja tulevaisuudessa. Ilona kertoi Suomen Coaching-yhdistyksen alkutaipaleesta ja siitä, miten he olivat unelmoineet tulevaisuudesta. Ilona pyysi meitä miettimään, millaista elämämme on viiden vuoden kuluttua. Sen avulla pystymme hahmottamaan suuntaa, jonne olemme menossa. Suosittelen harjoituksen tekemistä ihan jokaiselle.

Kiitos Annelle upeasti toteutetusta koulutuksesta ja uudet kollegat ympäri Suomen, tervetuloa! Tarvetta meille on ja töitä riittää!

Onnelliset uudet ammattilaiset: Irmeli Virtaranta (edessä vas.), Tarja Kesti (takana vas.), Maritta Jylli, Raija Salminen (takana), Katriina Lavikainen, Helena Kinnunen (edessä mustassa paidassa), Tarja Männistö (Helenan takana), Tanja Kukkonen, Anne te Velde-Luoma, Maria Laitinen, Anu Luolila (takana), Marja Kasanen, Sari Maunula (takana), Reetta Ruohomeri ja Arja Toivonen. Kuvan otti Minna Luoma.

Kiitos Tikru-Ihaalle tämän kirjoituksen inspiraatiosta.

Perheellämme oli kolmisen vuotta sitten harkinnassa muutto Ruotsiin.

Olin juuri ollut aarrekarttaillassa. Ystäväni oli sairauslomalla ja kutsui minut kylään. Hänellä oli iso kasa lehtiä, joita oli säästänyt sitä varten, että joskus sitten lukee niitä. Joka lehdessä oli joku juttu, joka olisi pitänyt ottaa talteen. Ehdotin hänelle aarrekartan tekemistä. Ystäväni kaivoi esiin suuret pahvit ja ryhdyimme selailemaan lehtiä. Päätin ”sisustaa” uuden kotimme. Oli aivan ihanaa leikata ja liimata oman näköisiään sisustusratkaisuja. Siitä tuli tällainen (huomatkaa ammattimainen kuva ;)):

Muuttoa Ruotsiin ei tullut, mutta tämä koristaa ruokahuoneemme seinää vielä nytkin.

Ystäväni teki oman aarrekarttansa. Toivon, että hänen unelmansa ovat toteutuneet tai toteutumassa. Ainakin hän pääsi eroon isosta pinosta lehtiä, koska reikäisiä ja leikeltyjä lehtiä ei ollut enää mitään syytä säästellä kaapissa. 🙂

Mitä omien unelmieni toteutumiseen tulee, tällaisia sanoja löysin omaan aarrekarttaani:

Aarrekarttaa aloittaessani en tiennyt, minne päätyisin. Leikkelin sellaiset otsikot ja kuvat, jotka tuntuivat oikeilta ja liimailin niitä kahdelle A3:lle. Laitoin ne vaatekaapin oveen. Siinä niitä katson ja iloitsen, että osa on jo toteutunut ja loppujenkin uskon tulevan toteen. Olen todellakin löytänyt uudelle uralle ja saan käyttää luovuuttani joka päivä!

Kun tietää, mitä haluaa, on jo matkalla sen saavuttamiseen. Kokeile vaikka!

Rouva U. lähestyi minua seuraavan sisältöisellä sähköpostiviestillä:

Ymmärrän hyvin, miten turhan tavaran poistaminen kodista lisää elämänlaatua. Osaan analysoida jossain määrin syitä, miksi meille kertyy kaikenlaista. Osa meille turhista tavaroista löytää uuden osoitteen pienehköllä vaivalla, mutta yksi on minulle mielettömän vaikeaa: tavaran roskiin (kaatopaikalle) heittäminen! Tunnen kamalan huonoa omaatuntoa kaikesta roskiin laittamastani ja siksi meillä roikkuu pelejä, joita ei voi kierrättää, kun joku osa puuttuu tai kaapissa voi olla epäsopivia alusvaatteita, kun eihän niitä kukaan käyttäisi. Varmaan kuormitan myös hyväntekeväisyyskirpparin lajittelijoita tavaroilla, jotka he heittävät suoraan roskiin. Mistä saisin ekologisen synninpäästön?

Niinkuin näissä tavara-asioissa yleensäkin, et ole huolinesi yksin, rouva U. Olen huomannut, että juuri kaltaisesi – keskivertoa enemmän ekohenkiset – ihmiset kärsivät tavarapaljoudesta kodeissaan ja paljolti samasta syystä kuin sinä. Kaatopaikkojen kuormittaminen vain on vaikeaa. Vaikeaa se on minullekin ja mieluiten näkisin, että kaikki ihmisten kodeista vapauttamani tavara menisi hyötykäyttöön, vaikkapa uusiomateriaaliksi. Olisi aivan mahtavaa, jos emme täyttäisi kaatopaikkojamme enää, vaan jo tuotetut tavarat saisivat uuden elämän, ehkä eri muodossa.

Mutta nyt, kun toimivaa uusiomateriaalien kierrätysjärjestelmää ei ole, säästämmekö kaiken vain kodeissamme? Mitä odotamme? Sitäkö, että tavarat häviävät itsekseen? Että kaatopaikat tyhjentyvät? Pelastammeko maailmaa oman terveytemme ja hyvinvointimme kustannuksella säilömällä roskaa kotonamme? Kenen oloa helpottaa, että emme vie rikkinäisiä tavaroita kaapeistamme kaatopaikalle? Ostammeko isomman asunnon, että roska mahtuu komeroihin ja kellarivarastoihin?

Olisiko kuitenkin parasta tehdä rohkea, vaikkakin kipeä päätös, päästää kaatopaikalle kuuluvasta tavarasta irti? Jos se rasittaa omaa eloa, kumpi on tärkeämpää, oma hyvinvointi vai maailman tila? Mitä hyötyä on säästää tavaraa kodissamme, josta perikunta viimeistään kärrää sen kaatopaikalle?

Ja kaikkea ei todellakaan tarvitse laittaa sekajätteisiin. Rikkinäisen lautapelin pahvisen pelilaudan ja kotelon voi laittaa kartongin keräykseen, puiset nappulat ja muovipussit energiajakeeseen ja vain kovaa muovia olevat osat sekajätteisiin. Sekajätettähän ovat oikeastaan vain nahka, keinonahka, kumi, posliini ja PVC-muovi (noin karkeasti otettuna). Pääkaupunkiseudulla on hyvät mahdollisuudet vaikka itse kuljettaa energiajaetta HSY:n Sorttiasemille ja taloyhtiöhinkin alkaa kiitettävästi tulla energiajaeastioita.

Löysin tällaiset varsin perusteelliset jätteiden lajitteluohjeet netistä ja lähintä keräyspaikkaa voi katsoa www.kierratys.info

Paljonkohan sinun turhasta tavarastasi oikeasti onkaan kaatopaikalle joutavaa sekajätettä? Haluaisitko raportoida, rouva U.?

Tänään olin viimeisen kerran auttamassa asiakastani pääsemään jouluksi ”uuteen kotiin”. Koti on siis sama, mutta näyttää suhteellisen erilaiselta kuin kuukausi sitten, kun kävin siellä Tupatarkastuksella. Tavararemontin seurauksena huoneet ovat käyttö- ja jopa upeassa esittelykunnossa. Projektissa meni neljä kuuden tunnin työpäivää. Neliöitä vapautui todella paljon. Olohuoneessa ollut sänkyhän siirrettiin makuuhuoneeseen jo ensimmäisellä raivauskerralla, joten olohuone sai olohuoneen olomuodon 🙂

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulua sekä hyvin järjestettyä uutta vuotta!

Maria

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tämänpäiväinen rupeamamme alkoi viime viikolla kesken jääneestä eteisestä ja sen isoista liukuovikaapeista. Kuten yhdestä ennen-kuvasta näkyy, liukuovet eivät auenneet kunnolla (syylliseksi osoittautui pesulan henkari, jonka saimme ujutettua pois kaappien tyhjennyttyä). Kaapit olivat siis lähinnä tavaroiden hautausmaa, jonne jouduttuaan niitä ehkä kaivattiin, mutta ei enää löydetty. Emäntä teki monta iloista löytöä matkan varrella. Tavaroiden kadottamisen lisäksi kaappi oli myös kutistanut vaatteita, joten melko paljon lähti kirpputorille ja huonompikuntoisia energiajakeeksi. Laitoimme tavoitevaatteet pariin laatikkoon toiseen kaappiin ja nyt eteisen kaapisto on valmis vastaanottamaan uusia ja sopivankokoisia hankintoja.

Kaappien lisäksi aikaa jäi keittiön tasojen raivaamiseen. Emäntä on itse tehnyt paljon työtä kaappien ja laatikoiden raivaamisessa eli niihin meidän ei tarvinnut kajota.

Ensi viikolla sukellamme olohuoneeseen ja tavoitteemme ”Jouluksi kotiin” on hyvin lähellä toteutumistaan. Katsotaan, miten meidän käy.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tänään oli vuorossa eteinen. Sinne oli kertynyt kaikenlaista ja emäntä toivoi, ettei sisään tullessa tarvitsisi kompastella. Kierrätyskeskuksen auton hän oli saanut tilattua juuri tälle päivälle. Se vei mennessään vaatteita, makuuhuoneesta poistetun lastensängyn, luistimia, laukkuja ja kaikkea muuta tarpeettomaksi käynyttä tavaraa. Roskikseen meni mm. vanhoja kenkiä, koska minun mielestäni roskaa ei pidä kierrätykseen laittaa. Kehotan asiakkaitani laittamaan kierrätykseen vain sellaista, mitä itse voisivat kuvitella ostavansa.

Näkyvän osan lisäksi raivasimme liinavaatekaapin, tytön vaatekaapin sekä vaatehuoneen. Lattioilla olleet tavarat siis löysivät paikkansa kaapeista.

Eteiseen tulee pöytä pyykkihuollolle, koska sille ei ole ollut mitään kunnollista paikkaa ennen. Näin lattialle ei enää kasaudu likaista eikä puhdastakaan pyykkiä.

Jouluksi kotiin-projekti etenee hyvää vauhtia ja jatkuu ensi viikolla.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tällainen statuspäivitys löytyi Facebookista, en siis keksinyt sitä itse (valitettavasti :))

Jos koti on vähän sekaisin, toimi näin:
1. Tee uusi kansio tietokoneeseen.
2. Anna kansiolle nimi ”sekamelskan kodista”.
3. Paina hiiren oikeata näppäintä poistaaksesi kansio.
4. Tietokone kysyy: ”Haluatko poistaa sekamelskan kodista kokonaan?”
5. Paina kyllä-nappia.
6. Nosta jalat pöydälle!

%d bloggaajaa tykkää tästä: