Jos leluja on vähän, ne mahtuvat säilytystiloihin vaikka miten päin. Jos niitä on kohtuullisesti, niille on löydettävissä paikat. Jos niitä on liikaa, kannattaa ensin lukea osat 1 ja 2. Sen jälkeen näistä vinkeistä voi olla apua. Kiitokset avustanne vielä kerran Pauliina Mäkelä, Milja Hahto, Jaana Huhta, Mari Pakkala-Weckström, Heli Kauppinen, Pirjo Olin, Laura Browne, Reija Marianne Wihinen ja Anu Vuollet!

1. Jokaiselle lelulle oma paikka: kirjat kirjahyllyyn, legot isoihin laatikoihin vaikkapa sängyn alle, pehmolelut säilytyspussiin, lego-ohjeet kansioon, satukasetit ja cd-levyt pieneen salkkuun, pelit hyllylle jne.

2. Vauva-aikana ja kun perheessä on pieni taapero, leluja kannattaa sijoittaa olohuoneessa alahyllyille ja -laatikoihin, joista lapsi voi huoleti ottaa lelut esiin ihan itse.

3. Säilytyksessä isot läpinäkyvät muovilaatikot ovat osoittautuneet parhaiksi. Niihin kun tekee tarrat sisällöstä, on tavarat helppo kerätä omiin laatikoihinsa. Ihan pieniä lapsia helpottaa, jos laatikoissa on vielä lelujen kuva. Digikameralla voi ottaa kuvan, printata ja liimata sen kontaktimuovin kanssa laatikon kylkeen.

4. Jos lapsia on useampia, voi jokaiselle varata ikioman laatikon kaikkein rakkaimpia, ikiomia, leluja varten.

5. Sängyn alle mahtuu monta laatikkoa. Puiset junaradat yhteen, duplot toiseen, leikkiastiat kolmanteen…

Olisiko paikkojen keksimistä vaikeampaa sittenkin saada lelut siirtymään niille? Vaikka paikat olisi merkitty hienosti ja jokaisella tavaralla olisi oma paikka, miten ne löytävät tiensä sinne?

Lasten ohjaaminen ja opastaminen lelujen, kirjojen, tavaroiden ja omien vaatteiden paikalleen laittoon pitää aloittaa ihan pienenä. Se vaatii meiltä vanhemmilta kärsivällisyyttä. Joka ilta pitää jaksaa ohjata lasta, vaikka ihan kädestä pitäen, laittamaan legot legolaatikkoon, palapelin palat omaan laatikkoonsa, nuket nukkumaan ja kirjat kirjahyllyyn.

Kun ”käskytys” tehdään lempeästi, yksi laji kerrallaan, lapsi oppii järjestelmällisyyttä. Jos tavaroita ei ole liikaa, lasta ei ala ahdistaa, vaan hän selviää niistä. Hyvä tapa on myös opettaa keräämään vanhat leikit pois ennen kuin uusia aloitetaan. Esimerkiksi palapelien kanssa tämä toimii varsin hyvin, jos ne ovat ylhäällä hyllyssä ja vaativat aikuisen antamaan niitä.

Kaikki lähteekin siis meistä vanhemmista, isistä ja äideistä. Vain esimerkillämme voimme opettaa lapsia huolehtimaan tavaroistaan. Ja samaa pitää jaksaa toistaa illasta toiseen. Palkkiona on se, että jo 2-vuotias osaa laittaa itse tavarat oikeille paikoilleen. Kuten Wihisen perheessä.

Advertisements