Tämänkin artikkelin kirjoittamiseen ovat osallistuneet Pauliina Mäkelä, Milja Hahto, Jaana Huhta, Mari Pakkala-Weckström, Heli Kauppinen, Pirjo Olin, Laura Browne, Reija Marianne Wihinen ja Anu Vuollet. Kiitokset!

Miten sisään tulevaa leluvirtaa sitten saa padottua? Joulu lähestyy ja hyvät neuvot ovat kalliit. Tai kuten tässä tapauksessa kallisarvoisia, mutta täysin ilmaisia. 🙂

1. Pyydä tätejä/setiä/kummivanhempia lelulahjojen sijaan keräämään hyvät aterin- ja astiasarjat. Näin lapsella on poismuuttaessa kaikki tarvittava valmiina.

2. Ehjiä leluja voi vaihtaa kavereiden kesken joko pysyvästi tai väliaikaisesti. Näin vanha tuntuu uudelta.

3. Sukulaisten kysellessä lahjatoiveita vanhemmat voivat esittää, että nämä voisivat yhdessä ostaa jotain isompaa. Hienommat legopaketit, nukkekodit ja isot sarjat ovat kalliita. Harvalla sukulaisella yksin on varaa digikameraan, uuteen kännykkään, tietokoneeseen tai pelikonsoliin, jollaisista nuorison toiveet usein koostuvat. Koko suvun kolehdilla vanhempien rahat säästyvät, eikä turhaa tavaraa tule kaapintäytteeksi.

4. Jos joulun ja merkkipäivien ongelmana on huonolaatuisten ja heti rikki menevien lelujen tulva, voi lahjanantajia kohteliaasti ohjeistaa vaikkapa ostamaan pari kestävää ja hyvälaatuista lelua. Sarjoja voi myös täydentää. Brion junarataankin uusia osia on vaikka millä mitalla.

5. Perintölelujen hyödyntäminen sukupolvesta toiseen on viisasta. Korkealaatuiset puulelut kestävät vuosia ja niitä voi kierrättää sisarusten lapsilla. Käsistään kätevä tekee omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen nukkeja, autoja ja vaikka mitä persoonallisia leluja.

6. Roolivaatteet, rakennussarjat, kirjat ja kehittävät lautapelit antavat tilaa lapsen omalle mielikuvitukselle enemmän kuin muottiinvaletut muovihirviöt.

7. Askartelutarvikkeet, muovailuvaha, piirustuspaperi, värityskirjat, vesivärit, sormivärit, kynät, sakset ja muu itseilmaisun välineistö on tervetullutta lahjatavaraa monessa perheessä. Ne kuluvat käytössä, eivätkä siis jää rasittamaan rajallisia säilytystiloja.

8. Vanhemmat eivät itse osta leluja ollenkaan. Yleensä sukulaisilta ja kavereilta syntymäpäivälahjaksi tulee jo enemmän kuin tarpeeksi.

9. Lahjakortit Linnanmäelle, elokuviin, sisähuvipuistoihin tai risteilylle ovat hyviä korvikkeita tavaralle. Sukulaiset voivat halutessaan osallistua lapsen harrastuksen kuten kuvataidekoulun, soitto- tai tennistuntien kustantamiseen. Lahjan antaja voi myös itse lupautua viemään lapsen vaikkapa karting-ajoon, seinäkiipeilyyn, kirjakauppaan, teatteriin, konserttiin, näyttelyyn, kotieläintilalle, jäätelölle, picnicille. Niistä jää varmasti paremmat muistot kuin heti rikkimenevästä autoradasta tai liian pienestä villapaidasta.

Mainion vinkin antoi Heli kirppisvierailuille: ”4-vuotiaat kaksospoikani tykkäävät kierrellä kanssani kirppareita, mikä on tietysti ihana asia. En kuitenkaan halua, että sieltä tarttuu meille mukaan isoja leluja, koska niille ei ole tilaa. Olenkin antanut pojille kirpparille mukaan pikkuriikkiset ”selkäreput”, siis sellaiset joihin mahtu suunnilleen 2 dl pillimehu, ei enempää. Pojat ovat saaneet reppuihin muutaman kolikon, ja sitten niillä ovat saaneet valita leluja, jotka mahtuvat noihin minireppuihin. Hyvin ovat tyytyneet tähän sääntöön. Rahan arvoa ja hintoja eivät tietysti vielä ymmärrä, mutta on kuitenkin hienoa kun saa itse maksaa kolikolla kassalla.:) Kaikki olemme tyytyväisiä kotiin tullessamme! Ilman reppusääntöä kirpparilla varmasti ruinattaisiin niitä kaikista isoimpia muovisia autoja jne.”

Advertisements