Facebookissa Marjo ja Heli kävivät tällaista keskustelua.
Marjo: Lasten vaatteet ja lelut aiheuttavat päänvaivaa. Olemme saaneet vaatteita, jotka ovat vielä liian isoja, sitten on niitä pieneksi jääneitä vaatteita ja lelut valtaavat jo lähes joka huoneen. Miten saisi jonkun helpon järjestyksen?
Heli: Samaa ongelmaa täällä. Ja sit pahimmillaan käy niin, että joku vaate on käynyt kaapissa pieneksi, kun ei ole muistanut ottaa sitä käyttöön silloin kun se olisi ollut lapsille sopiva.
Marjo ja Heli ja muut tuhannet lapsiperheet, joita ongelma koskettaa!
Lasten vaatteiden hallinnoinnissa ensiarvoisen tärkeää on säännöllisyys, rohkeus, päättäväisyys. Mitä se tarkoittaa?
1. Säännöllisyys. Käy läpi puolivuosittain, eli kauden vaihtuessa, koko käyttövaatevarasto. Säilytä liian isot eri paikassa, vaikkapa kaapin ylähyllyllä, samankokoiset vaatteet omissa pinoissaan. Ennen kuin lähdet ostamaan uutta, katso ylähylly läpi, mitä sieltä löytyisi tulevalle kaudelle. Yleensä löydöt saattavat yllättää ja vähentää ostotarvetta. Jos et aio käyttää löytyneitä, sopivankokoisia vaatteita, laita ne kiertoon, älä takaisin hyllylle.
2. Rohkeus. Katso vaatteita kriittisesti ja laita rohkeasti hyväkuntoiset ja vähänkäytetyt kiertoon kirpputorille tai tuttaville. Ne, jotka ovat todennäköisesti seuraavalla kaudella jo liian pieniä, kannatta niin ikään laittaa eteenpäin saman tien. Näin ne eivät vie kaapissa tilaa. Ja turhan paljon isoilta sisaruksilta ei mielestäni tarvitse säästää ”varavaatteita” eli ihan kamalia ja kuluneita ”pihavaatteiksi”. Kahden pojan äitinä olen tullut siihen tulokseen, että isoveljen säästetyt ”hyväkuntoiset” ovat vain ”pihavaatteita”. Parempia vaatteita pikkuveljelle on ostettu kaupasta. Jos lasten ikäero on yli 5 vuotta, kannattaa vakavasti harkita, mitä säästää. Muoti muuttuu niin paljon, että aikanaan hyvältä näyttäneet vaatteet, eivät välttämättä kelpaa pikkusisarukselle ollenkaan.
Vaatteet, joilla ei enää ole myyntiarvoa, todennäköisesti kelpaavat päiväkotiin yhteisiksi varavaatteiksi. Kannattaa ainakin kysyä. Nyt kun perheessämme päiväkotiaika on ohi, leikkaan kuluneista (puhtaista) t-paidoista rättejä, joilla on hyvä pyyhkäistä keittiön lattiaa, parvekkeen pöytää, kuivata paistinpannu tiskauksen jäljiltä tai pesaista roskakaappi. Käyttötapoja on runsaasti. Kaikkein paras paikka tarpeettomalle lumpulle (jos rättejä tulisi monen vuoden tarpeiksi) on energiajae, jos sellaista lähistöllä kerätään.
3. Päättäväisyys. Ota vastaan vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti aiot käyttää. Opettele sanomaan ”ei kiitos”, jos joku tarjoaa pussillisen rättitarpeita. Säilö kaikki oikeaa aikaa odottavaa vaatteet yhteen paikkaan. Muovikasseja varaston perältä tulee tuskin koluttua, kun tarvitaan shortseja tai villahaalareita tulevalle kaudelle. Näitä varaston nurkassa tilaa vieviä pussukoita, joiden sisällöstä omistajalla ei ole ollut harmainta aavistustakaan, olen myös viime viikolla laittanut kirpputorille. Alennusmyynneissäkin kannattaa shoppailla sillä mielellä, että ostaa vain tarpeellista, vaikka olisi miten edullista. Monta numeroa liian isoja ostaessa voi miettiä, haluaako lapsi 13-vuotiaana käyttää nyt muodissa olevaa toppatakkia. Mitä veikkaat?
Voisiko tämä tiivistää näin?
Halki – säästä vain ne vaatteet, jotka oikeasti tulevat vielä käyttöön. ”Arkistovaatteet” eli muistot toiseen laatikkoon ja pois käyttövaatteiden seasta.
Poikki – osta vain tarpeellista, ei ”varmuuden vuoksi”. Saatat jopa säästää rahaa, jos ”täsmäostat” yhden t-paidan tarpeeseen etkä kymmentä, jotka tupsahtavat esiin siinä vaiheessa, kun ovat jo liian pieniä.
Pinoon – raivaa hylly tai pari odottaville vaatteille ja jos teet oikein fiksusti, laitat laput kertomaan pinojen kokomerkinnät.
Raivaapa jo tänään yksi kaappi! Leluista sitten ehkä seuraavalla kerralla.
11 kommenttia
Comments feed for this article
14.8.2010 klo 21.16
Heli
Kiitos näistä. 🙂 Eniten minulla on tainnut olla puutetta ajasta, jota vaatevaraston läpikäyntiin aina tarvittaisiin. Mutta nyt aikaa alkaa olla jo paremmin. Meillä tarvitsee kaikkea olla vähintäänkin tuplasti – olen 4-vuotiaiden kaksospoikien äiti. Olen kyllä tosi kiitollinen, että saan ilmaiseksi/edullisesti vaatteita heille ystäviltä ja sukulaisilta, mutta voimavarat lajitteluun ovat olleet vähissä. Onneksi poikien hyväkuntoiset vaatteet menevät hyvin kaupaksi kirpparilla/kavereille, joten pieniksi jääneet tulee kyllä nopeasti laitettua eteenpäin!
14.8.2010 klo 21.27
Maria Laitinen
Hei Heli!
Juuri viime viikolla oli Hesarissa kirjoitus, että lapsiperheissä on puute ajasta, ei niinkään rahasta. Jos siis jo molemmat vanhemmat ovat töissä ja lapset joko päiväkodissa tai koulussa.
Ja yksi vinkki tuohon kaksosten vaatteisiin voisi olla se, että olisi sekä vuoden-pari vanhemmat että saman verran nuoremmat ”vakiokaksoset”, joilta voisi ostaa vaatteita ja nuoremmille vaatteet saisi kierrättää. Tämä idea tuli yhdeltä kaksosten äidiltä.
14.8.2010 klo 21.28
Mirjam
Kiva kun löysin sivullesi. Huomenna meidän varastohyllyille tulee cm merkinnät. Ha haaa mitähän me ollaan oikein ajateltu, meillä on nyt ikä merkintä. Ja kun on 14 lasta niin siinä sitten joutuukin miettimään , mikä vaate kellekin.
Me = Kaverikoti- perheenomainen yksityinen lastenkoti Ukrainassa.
14.8.2010 klo 21.31
Heli
Juu, luin sen kirjoituksen Hesarista ja oli oikein osuva. Itse asun yksin lasten kanssa ja isoja vaateinventaarioita on tilaisuus tehdä vain harvoin, koska ne pitäisi saada tehdä keskeytyksettä.
Yksi riesa on kyllä varsin vaihtelevat kokomerkinnät. Niitä ”unohduksia” on mulla usein tullut siksi, että vaatteessa on lukenut vaikka 98 cm mutta todellisuudessa se on vastannut mitoitukseltaan 86-92-senttistä… Eli kun vaatteen ottaa esille, se onkin sitten jo pieni.
14.8.2010 klo 22.10
Maria Laitinen
Mirjam, onpa kivaa, kun voi auttaa Ukrainaan saakka 🙂
Ja Heli, kaiken läpikäyminen vie aikaa. Toisaalta, jos kerran näkee ”suuremman vaivan” koko vaatevaraston siivoamisessa ja järjestämisessä ja sitten ylläpitää systeemiä, ei se puolivuosittain vie kovinkaan paljon aikaa. Uskon, että säästetty raha ja vaiva jatkossa korvaa ”investoinnin”
15.8.2010 klo 8.40
Heli
Totta! Pitäs vaan lajitella aluksi tarpeeksi väljästi, että sitten aina uudet kirppariostokset / saadut vaatteet voisi sujautella sinne paikoilleen. Sitä kun tulee ”säästettyä kaappitilaa” ja pakattua turhan tiiviisti.
15.8.2010 klo 20.13
Maria Laitinen
Jos tuntuu mahdottomalta järjestää lastenvaatteita yksin, tulen mielelläni auttamaan ja miettimään juuri sinun tarpeisiisi sopivia ratkaisuja (pääkaupunkiseudulla). Kokemusta on yhdestä jos toisestakin lastenhuoneesta ja vaatekomerosta 🙂
13.9.2010 klo 22.08
Hanna
Pakko on kysyä tätä:
Meille tulee isovanhempien toimesta jatkuvasti uusia vaatteita lapselle. Niitä ihania alevaatteita, joita vain tarttuu mukaan. Itse olen ihan muutaman asian ostanut ja ulkoiluasun tein kun halusin jotain ihan omaa. Pidän uniikeista ja tekisin mielelläni enemmänkin – vaikka maksavatkin enemmän.
Tavallaan ymmärrän kun poikamme on ensimmäinen lapsenlapsi, mutta toisaalta taas minua harmittaa kun en ”saa” pukea lastani kuten haluan. Aina on siellä toisessa päässä tiedetty paremmin ja hankittu talvivaatetta. Itse en sitten osta kun en halua tavaramäärää kasvattaa enää lisää.
’Ei kiitos’ ei tepsi, siitä loukkaannutaan. Ei vaikka minulla on avaamattomia vaatepaketteja kaapit täynnä. Loukkaantumista en oikein jaksaisi, koska loukkaannun se minäkin kun tulee olo etten muka osaisi omaa lastani pukea. No nyt menee tilityksen puolelle…. Tiedän että tarkoittavat hyvää, mutta miniänä olen hiukan altavastaaja tässä.
Voinko ihan hyvällä omallatunnolla pistää nuo ylimääräiset suoraan pois ja hankkia lapselleni ihan omat vaatteensa? Voinko suoraan myydä ne ylimääräiset vai pitäisikö ne pakata heille säilöön (haluavat siis säilöä kaiken)? Meneekö viesti sitten perille jos näitä ostettuja vaatteita ei lapsen päällä näy? Tämä menee ehkä jo psykologian puolelle, mutta olen epätoivoinen!
13.9.2010 klo 23.30
Maria Laitinen
Hei Hanna!
Vaikeita nuo anoppi-miniä-kysymykset, olipa kyseessä lasten vaatteet, kasvatus tai mikä vaan.
Jos vaate ei kerta kaikkiaan ole sopiva, mielestäni sen voi hyvällä omallatunnolla laittaa myyntiin. Ainakaan kaapissa sitä ei kannata säilöä (hillota, kuten uusi termi kuuluu). Siten kaapit vain täyttyvät ja hyvä vaate ”menee pilalle” eli ei enää muutaman vuoden päästä ole yhtä muodikkaan näköinen, eikä siis minkään arvoinen kirppikselläkään. Saadulla rahalla voi ostaa jotain itseä enemmän miellyttävää. Esimerkiksi jos isovanhempien ostama talvipuku ei ole vedenkestävä, voi tilalle hankkia uuden ja paremman.
Jos appivanhemmat haluavat ostaa vaatteita ja tavaroita ja se tekee heidät iloiseksi, tämä ilo heille suotakoon. Mutta mielestäni jokaisella on myös oikeus tehdä saamillaan vaatteilla ja tavaroilla, mitä haluaa. Eli ei saaja ole tilivelvollinen vaatteen käyttämisestä. Appivanhempien luokse ei varmaan kannata kasata tavaraa, koska todennäköisyys sille, että heidän lähdettyään joudutte hävittämään vaatteet kaapeista, on kertomasi perusteella hyvin suuri. 🙂
Jos appivanhemmat kyselevät vaatteiden perään, itse yrittäisin kauniisti kertoa, että vaate ei ollut oikein sopiva ja että myin sen. Ja että olen tosi kiitollinen, että saaduilla rahoilla sain osittain maksettua uutta talvihaalaria. Fiksut isovanhemmat ehkä huomaavat, että ensi kerralla voi kysyä miniältä, millaista vaatetta lapsi mahdollisesti tarvitsee tai jopa antaa rahaa sen hankkimiseen.
Riski on tietysti, että he loukkaantuvat verisesti, mutta se riski rehellisyydessä aina on. Mutta sinä lapsen äitinä saat päättää, missä vaatteissa lapsesi kulkee.
Toivottavasti tästä oli apua. 🙂
18.11.2010 klo 10.29
Ia
Minulla on juuri tuollainen anoppi, jolta tulee pyytämättä ja aika paljon. Onneksi hän on kuitenkin fiksu ja mukava ihminen ja lisäksi uskoo laatuun. Olemme puhuneet asiasta, mutta ostelu ei ole sillä loppunut, siinä on jotain kompulsiivista. Olen kertonut hänelle, mistä liikkeistä itse ostaisin lastenvaatteita (eihän niitä nyt paljon tarvitse ostella itse…) ja minkä näköisistä pidämme. Tämä on auttanut eli lahjavaatteet ovat yleensä semmoisia, joita itsekin saattaisimme ostaa. Lelulahjojen kanssa vielä kamppaillaan…
18.11.2010 klo 18.02
Maria Laitinen
Ialla on siis hyvinkoulutettu anoppi 😀