Näin kyseli Annika Ordinaren Facebook-sivuilla. Tässäpä ensin vähän mietteitä.

Tavara tulee kotiin yleensä ovesta. Joku päästää tavaran ovesta sisään. Normaalisti tämä joku on joko ostanut tai saanut tavaran. Jos tavaralle ei avaa ovea, sen tie on blokeerattu.

Noin periaatteessa.

Entäpä käytännössä?

Elääksemme tarvitsemme ruokaa sekä jonkin verran vaatteita, astioita, huonekaluja, liinavaatteita… Niiden lisäksi haluamme viihde-elektroniikkaa, printterin, koristetyynyjä, pelejä, merkkilaukkuja, takkeja eri käyttöön, pöytäliinoja, kirjoja, vöitä ja korkokenkiä ja vähintään vuoden välein uuden kännykän.

Olisi kovin helppoa, jos uuden tietokoneen ostettuamme veisimme vanhan kierrätykseen. Mutta use(imm)at meistä jättävät vanhan kaappiin (varakoneeksi). Kaappiin päätyy myös tietokoneen pahvipakkaus (jos muutossa pakataan kone siihen). Kaapissa seurana ovat kaikki Nokian mallit vuodesta 1991 (varakännyköitä) sekä pari toimivaa printteriä (jos nykyinen lakkaa toimimasta kesken tulostuksen).

Uusia huonekaluja on kivaa ostaa, kun Ikeassa niitä myydään halvalla. Kolme vuotta vanhan sohva on jo niin epätrendikäs, että se on suorastaan pakko kierrättää omilleen muuttavalle sukulaistytölle. Kun kerran Ikeaan ollaan menossa, sieltä voi ostaa tuoksukynttilöitä (syksy tulossa), uuden kylpyhuoneen maton (vanha on väärää sävyä), muutaman keittiövälineen (ai mikäs tämä on, tätä meillä ei olekaan), pussilakanat koko perheelle (onpa halpaa!) ja napata mukaan pari kourallista lyijykyniä (lapset saa piirtää). Kaikki tämä kannetaan ovesta sisään. Ulos lähtee vain sohva.

Alennusmyynnit ja hullut päivät ovat tavarablokeerauksen haasteellisinta aikaa. Kivoja vaatteita saa alle puoleen hintaan. Ei ole juurikaan väliä, että kaapissa on ennestään käyttämätön vaaleansininen paitapusero. Mutta kun halvalla saa, on pakko ostaa. Kiireessä ei ehdi sovittaa ja kotona muistuu mieleen, miksi toinenkin paitapusero on käyttämättä. Sekä uusi että vanha ovat samaa kokoa, numeron liian pientä. Palauttaminen unohtuu ja paitakaksoset jäävät vierekkäin kaappiin odottamaan identtistä kolmostaan, joka saapuu seuraavana vuonna. Eikä vaaleansininen paitapusero ole suinkaan ainoa ovesta kotiin kävelevä aletuote. Sen kaverina saapuvat uudet sandaalit (vaaleanpunaisia ei ollutkaan), miehelle pari kesäpaitaa (se vaan aina käyttää niitä samoja kauhtuneita), ihana huivi (jos tulisi vaikka juhlia) ja pantterikuosinen käsilaukku (siis niin ihana). Mitään ei kävele ulos.

Kaikki tavara ei edes maksa. Lehden kylkiäisenä tulee fleecetakki, limsapullon koodeilla t-paita, wc-paperin keräilymerkeillä pehmo-orava ja kirjakaupasta kolmas pokkari kaupan päälle. Sukulaistäti tuo arvokkaan lasimaljakon syntymäpäivälahjaksi ja naapurin muutossa hylkäämät tuolit odottelevat maalausta parvekkeella. Mitään ei vastaavasti poistu oven kautta.

Onko siis ihme, että koti on tavaran valtaama?

Seuraavassa osassa ajattelin jakaa pari vinkkiä. Miten sinä patoat sisääntulevaa tavaravirtaa? Vai patoatko?

Mainokset