Kun avaan kaapin ja siellä on paljon tavaraa, ensimmäiseksi mieleeni tulee, onko kaikki tarpeellista. Omassa kaapissani oli pari hyllyllistä tavaraa, joita en ollut käyttänyt vuosiin, mutta en ollut halunnut päästää niistä irti.

Mitä löysin? Kaksi ehjää ja puhdasta, mutta jo vanhanaikaista kylpyhuoneen mattoa. Toisessa oli simpukkakuvioita ja toinen oli yksivärinen vaaleansininen. Molemmat olin pessyt ja laittanut kaappiin, jos vaikka tarvitsisin niitä vielä. Uudet olivat olleet jo ainakin vuoden paikoillaan. Kaapista löytyi myös samaan sarjaan suihkuverho, joka näytti tosi hienolta vuonna 1995, kun sen ostin. Nyt se näytti vanhanaikaiselta, ihan ”ysäriltä”. Suihkuverhonkin olin pessyt ennen kaappiin laittamista. Jos vaikka innostuisin sitä käyttämään vielä. Lisäksi hyllyltä löytyivät Ikean värivalot, ei joulu- vaan enemmänkin rapujuhlamallia sekä parit verhot, joita olin käyttänyt viimeksi vuonna 2003, vanhassa kodissamme. Nykyisen kodin ikkunoihin ne olivat 20 cm liian lyhyet. Säästää piti, kun olivat ehjät. Lisäksi kaapissa oli kasa naistenlehtiä.

Lattialla oli kasassa kirjoja, jotka halusin sijoittaa kaappiin. Otin hyllyjen tavarat esille ja mietin, miksi olin ne säästänyt. Kylpyhuonetarvikkeet oli helppo raakata joukosta ja kun talomme jätehuoneessa on kierrätyshylly, päätin viedä matot sinne. Suihkuverholla ilahdutin appiukkoani, joka ihan oikeasti käyttää niitä puutarhatöissä. Verhojenkaan vieminen kierrätykseen ei tuottanut tuskaa.

Värilamppujen kanssa olikin jo vaikeampaa. Olin ostanut ne, toiveissani tunnelmallinen elokuun ilta terassillamme, ystävien kanssa. Värivalot, kynttilöitä, hyvää ruokaa, hauskoja juttuja… Värivalot olivat päässeet laatikosta vain siksi aikaa, että olin kokeillut, toimivatko ne. Säilytin kaapissa unelmaa. Päätin, että elokuun illassa pelkät kynttilätkin riittäisivät, joten uskalsin päästää valoista irti. Vein nekin kierrätyshyllyyn ja toivoin, että joku ottaisi ne ihan oikeasti käyttöön, vaikkapa rapujuhlia valaisemaan.

Aikakauslehtien kanssa oli hankalaa. Nekin edustivat minulle unelmaa, unelmaa omasta rauhasta. Unelmaa ajasta, jolloin saisin keskittyä kevyen hömpän lukemiseen ilman, että joku kolmesta lapsestani olisi koko ajan jotain pyytämässä tai kysymässä. Ne edustivat minulle omaa aikaa. Päätin pitää nipun vielä kaapissani, tästä unelmasta en ollut valmis luopumaan. Kaappiin tuli tilaa, jonne lukematon kirjapino (eli toinen unelma omasta ajasta) mahtui. Olo tuntui kevyemmältä. Ja täyteläisemmältä. Minulla on kaapissa unelmia. Aion pitää niistä kiinni. En halua säilöä turhaa, mutta minulla on oikeus säästää sellaista, joka edustaa minulle jotain. Kaikkea ei raivatessa tarvitse hävittää. Mutta sellaisesta roinasta, mikä ei sisällä unelmaa tai muistoja, kannattaa päästää irti. Se voi kirpputorilta tai kierrätyksestä löydettynä ilahduttaa jotain muuta, jolle se saattaa edustaa unelmaa. Miksi minun pitäisi kaapissani säilyttää toisten unelmia?

Mainokset