Nyt on mahdollista käydä keskustelua vertaistukihengessä Nimettömät hamsterit-otsikon alla. Voit lähettää kysymyksen nettisivujen palautelomakkeen kautta tai voin nostaa omaksi aiheekseen palautteissa esille tulleita aiheita. Rohkeasti mukaan joko nimellä tai nimimerkillä. Lukijakunnassa on laaja joukko kaaos-ammattilaisia 😀
Advertisements
10 kommenttia
Comments feed for this article
31.3.2010 klo 11.41
Kaarina
Paras blogi ikinä!
Lupaan kehdata olla täällä täysin rehellinen! Vertaistuki vapauttaa 🙂
31.3.2010 klo 18.15
Maria Laitinen
Olin kollegani ja ystäväni Anne Luoman luennolla helmikuussa ja siellä tuli puheeksi vertaistukiryhmä. Joku kyseli, onko sellaisia olemassa. Anne vastasi, että perustakaa itse. Nyt on ainakin verkossa eli täällä tukiryhmä, jolta saa apua, kun raivaus on liian epätoivoista. Käyttäkää hyväksenne!
31.3.2010 klo 20.23
Kaarina
Miten mikään valmistuu, kun aina pitää tehdä ensin jotain, jotta voi aloittaa…
Kuten minun oli pakko vaihtaa nuo kukkien mullat. Niinpä en voinut edes aloittaa siivousta. Kuistin ikkunoilta kerätyt tavarat ovat yhä siellä Ikean kassissa, voimat eivät vain riittäneet. Kuistin lattian sentään imuroin ja siirsin vanhamulta- ja jätesäkit kylmälle pikkukuistille odottamaan…
Ja huomiselle on jo suunniteltu muuta ohjelmaa aamulle ja päivälle. Katsotaan mitä jaksan illalla ja minäpä aion siivota myös pitkänäperjantaina! Oli pyhä tai ei. Lauantaina on taas vuorossa visiitti vanhan dementoituneen äidin luo. Siksikin koti pitää siivota, että äiti mahtuisi kylään minun luokseni.
29.6.2010 klo 18.46
Suvi
Ihana löytää Facebookin kautta tällainen. Olen aina ollut kerääjä. Meillä kävi vuoden siijooja, kun en enää jaksanut siivota vuorotyöltä ja opiskelulta ja lapsillekin piti jäädä aikaa. Sitten alkoi erikoistumisvuosi ja lopputyötä ja työharjoittelua ja nättötutkintoa ja iso kasa normaaleja koulutöitä väitöskirjan lukemista yms. Niin jäi ne siivotjatkin, kun en enää jaksanut raivata ennen siijoovien tuloa.
Koulu ei ole vielä loppunut, eikä harjoittelu päättynyt eikä lopputyö valmis…
Nyt olisi muutto edessä, sääli vain että asun pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Onneksi minulla on ihana ystävä, hän kävi viime viikolla raivaamassa keittiötä ja ruokatilaa. Kukkia, postia yms. Opiskelun loppuvaiheeksi siirryimme kertis astioihin luokkakaverin neuvosta. Säästää siinäkin hermoja tiskikoneen tyhjennykseltä. Mies on muualla töissä joten kaikki hommat jäävät mulle .Tulen seuraamaan blogia tiiviisti joskos täältä sais jonkun avun. Muutto lähemmäs koulua, kauhistuttaakin jo ajatus tästä tavarapaljouden kantamisesta. Entä miten saan asunnon esittely kuntoon, että joku ostais tämän kauniin asunnon merinäköalalla ja toisella puolella peltoa. Eilen siivosin lapsen huonetta, vielä ei ole valmista. Mutta ihana nähdä kuvista, ettei toisillakaan ole kiiltokuva huoneita suoraan meidän koti lehdestä.
29.6.2010 klo 19.01
Maria Laitinen
Moi vaan Suvi!
Tervetuloa lukijaksi. Jos haluat, voin aloittaa sinulle ihan oman otsikon. Voit siinä pohdiskella muuttoasiaa ja raivaamista. Jos tarvitset neuvoja tai apua, voin kokeilla, jos onnistuu näin etänä. En siis ole värväämässä sinua Raivariksi, vaan voitaisiin kokeilla vaikka sellaista, että päätetään yhdessä seuraava ”kotitehtävä”. Haluatko kokeilla? Ja koska tahansa voi sanoa ”sopimuksen” irti.
Ystävällisin terveisin, Maria
5.7.2010 klo 18.23
Anna
Luin äsken eilistä lehteä ja löysin jutun firmastasi.
Täällä ilmoittautuu yksi hamsteri 😀 Inhoan siivoamista enkä osaa päästää irti mistään tavarasta…
Esimerkiksi vaatteiden kanssa on sellainen tunne, että tulen katumaan joskus, jos luovun jostain 🙂 Esimerkiksi tänä keväänä olen laihtunut muutaman kilon ja yhtäkkiä vaatekaappi onkin täynnä vaatteita, mitkä ovat liian isoja eivätkä istu päälle. En kuitenkaan tiedä, uskallanko luopua niistä, koska voihan olla että laihtuminen on vain väliaikaista ja lihon jossain vaiheessa entisiin mittoihini 😀 Ja nyt, muutaman kilon laihempana versiona, muistan yhtäkkiä jonkin vanhan vaatteen, josta olen luopunut, koska en mahtunut siihen vuosiin ja nyt tajuan, että nyt olisin mahtunutkin… 🙂
Minulla on säästössä myös vanhoja mattoja, joissa kaikissa on jälkiä koiran kanssa eletystä elämästä eivätkä matot ole kunnolla puhdistuneet. Mutta voihan olla että joskus saan maton puhtaaksi tai en välitä pienestä läikästä tai auringon haalistamasta väristä…
Kenkiä ja takkeja on monia, joita en käytä, mutta en raaski luopua. ”Vaikka tänä talvena en käyttänytkään näitä kenkiä, ehkä ensi talvena käytän :D” ” Ja vaikka tämä talvitakki ei nyt tänä talvena tuntunut tarpeeksi trendikkäältä, ehkä tykkäänkin siitä ensi talvena…”
Toivotonta? 😉 Olohuone meillä on sentään suht siistissä järjestyksessä, mutta erityisesti keittiön sivutaso on täynnä tavaraa ja varastotilat ei oo minkäänlaisessa järjestyksessä ja ja…
”Hauskaa” on vielä se, että n. 300 metrin päässä on kesäkirpputori, johon olisi helppo kiikuttaa tavaraa ja vaatetta.
Mutta se luopumisen ja aloittamisen vaikeus…
5.7.2010 klo 19.41
Maria Laitinen
Tervetuloa, Anna-hamsteri!
Et tiedäkään, kuinka paljon kaltaisiasi täällä Suomen maassa asuu! Tavaraa kerätään ja säästetään, kun jonain päivänä voi tarvita. Ja kun heität pois, niin seuraavana päivänä sitä jo kaipaa 🙂
Niin kauan, kun tavarat mahtuvat kaappeihin ja kaaos ei häiritse, säästä kaikin mokomin. Mutta kun tavaramäärä alkaa ahdistaa eikä kaappeihin mahdu, jotain on tehtävä. Pohdiskelin aloittamisen vaikeutta toisessa kirjoituksessani.
Paino voi vaihdella, mutta sellaisissa tapauksissa, että edellisestä koosta on aikaa 10 vuotta, voi jo harkita kahteen kertaan vaatteiden säästämistä. Jos koko sattuisi muuttumaan, tulisiko viime vuosikymmeneltä peräisin olevia vaatteita käytettyä enää, vaikka ne sopisivatkin?
Jos sinun vaatekaappiisi tarvitaan tilaa uusille, pienemmille vaatteille, lähtisin ehkä karsimaan sellaisella ajatuksella, että huonot ja kuluneet vaatteet saisivat lähteä. Sellaiset, joita et missään tapauksessa halua enää päällesi laittaa, vaikka paino sattuisikin nousemaan entisiin lukemiin. Säästäisin vain parhaat vaatteet. Tietysti voi ajatella, että kaikkien liian isojen vaatteiden hävittäminen voisi motivoida painon pitämiseen alhaalla. Mutta toisaalta, uskaltaako sen varaan laskea?
Mitä taas vanhoihin mattoihin tulee, mieti niiden käyttökelpoisuutta kriittisesti. Kehtaatko kutsua vieraita, jos lattialla on tahraiset, haalistuneet ja reikäiset matot, vaikka ne aikanaan olisivat olleet kuinka hienot tahansa? Yksi hyvä keino mattojen ”välivarastointiin” on käyttää niitä parvekkeella tai kuistilla. Yhden kesän jälkeen sellaisen maton heittää jo mielellään pois. Lähes kaikki matot kelpaavat energiajakeeksi. Kumipohjaiset muovimatot ovat poikkeus, ne menevät sekajätteisiin.
Ole, Anna, rohkea! Päästämällä irti vanhasta, saat tilaa uudelle, henkisesti ja fyysisesti. Asiakkaat, joiden kanssa olen tavaramäärää vähentänyt, eivät ole vanhoja rojujaan kaipailleet!
20.7.2010 klo 19.21
Anna
Moi!
Sain lauantaina inspiksen päälle ja eilen vein kirppikselle tavaraa, lähinnä vaatteita, 3 Ikea-kassillista! 🙂 Raaskin laittaa kiertoon ”jopa” 1 talvitakinkin, jostainhan täytyy aloittaa? 😉 Keittiön työtasoakin olen edes vähän raivannut… 😉
Tavaraa on edelleenkin turhankin kanssa mutta olen saanut kuitenkin jotain aikaiseksi, ja tunne on mahtava, jee! 😀
Ehkä seuraavaksi (jossain vaiheessa…) alan miettiä varastohuonetta…
20.7.2010 klo 19.30
Maria Laitinen
Hienoa, Anna!
Blogini nimi on Tunti päivässä juuri sen vuoksi, että haluan rohkaista ihmisiä raivaamaan vähän kerrallaan. Tunti päivässä, joka päivä, tekee vuodessä 365 tuntia. Siinä ajassa raivaa jo melkoiset tavaravuoret!
Vapauden tunne palkitsee aivan varmasti uurastuksen!
24.1.2011 klo 13.19
lillukka
mattoja ja ”rätiksi kelpaavia” tekstiilijä voi tarjota jonnekin kenneliin tms. kuivikkeiksi. ( Jos on koira-ihmisiä ja kokee asian tärkeäksi, niin on varmaan myös kontakteja? ) Esim. räsymatosta saa häkin pohjan kokoisia pätkiä, jotka voi sitten heittää käytettynä pois. Tekstiili maatuu, mutta hitaasti, tosin urea nopeuttaa prosessia, joten täysin ongelmajätettä niistä ei tule.